Kinkkua, kinkkua kotikatsomo

Espanjalaisohjaaja Bigas Luna tuli Suomessa elokuvaväen tietoisuuteen viimeistään kolmella 1990-luvun elokuvallaan, joissa hän tutkaili latinojen machokulttuuria välillä lähes naurettavuuteen asti karrikoiden. Kinkkua, kinkkua -elokuvan jälkeen olivat vuorossa Kultaiset munat sekä Tissi ja kuu.

Lunan tyyli ja tematiikka muistuttavat jonkin verran Almodóvaria. Molemmat ovat selvästi olleet kiinnostuneita intohimon vallassa tehdyistä äärimmäisistä teoista, seksistä ja kuolemasta. Myös viehätystä kitchiin ja hyvän maun rajoilla keikkumiseen on esiintynyt molemmilla. Kinkkua, kinkkua muistuttaakin erityisesti joitakin Almodóvarin alkuaikojen elokuvia. Molemmat myös edustavat Francon jälkeisen Espanjan vapautunutta henkeä.

Kinkkua, kinkkua -elokuvan tapahtumapaikka on äärimmäisen karu tasankomaisema keskellä ei mitään. Tällä näyttämöllä käydään monimutkainen ihmissuhdenäytelmä, joka saa pohtimaan farssin, saippuaoopperan ja tragedian hienoisia eroavaisuuksia.

Silvia (Penélope Cruz) on köyhän yksinhuoltajaäidin vanhin tytär, jonka poikaystävä José Luis (Jordi Mollà) on isänsä alusvaatefirmassa töissä. Kun Silvia ilmoittaa olevansa raskaana, José Luis kosii oitis, mutta sulhon äitipä lahjoo kinkkujen keskellä asuvan Raulin (Javier Bardem) viettelemään poikansa morsiamen. Sen enempää paljastamatta voi todeta, että tätä sisäsiittoisempaa elokuvaa saa hakea.

Elokuvan henkilöt ovat yhtä lautamaisia kuin maisemassa törröttävä litteä häränmuotoinen mainos. Viimeaikaisilla rooleillaan mainettaan kasvattanut Javier Bardem on tässä lihaksikas nuori ori, kun taas Silvian sulhanen José Luis edustaa hermoilevaa pikeepaitaan verhoutuvaa pikku juppia. Miesten välisiä vastakohtaisuuksia oikein alleviivataan. Toisaalta heille molemmille naisen kanssa oleminen muistuttaa syömistä ja nainen on tavallaan ruokaa. Samahan toistuu Kultaisissa munissa, jossa päähenkilö ahmii mantelimassaa naista ikävöidessään.

Visuaalisesti elokuvassa on hauskoja yhtymäkohtia Dalín surrealistisiin autiomaakuviin, esimerkiksi Silvian unijaksossa. Kuvataiteellisena viittauksena voi nähdä myös katolisissa maissa suositun Pietà-asetelman käytön, jossa Maria pitelee Jeesusta.

Kinkkua, kinkkua voi suositella kuriositeettina niille, joita kiinnostaa espanjalaisuuteen liittyvien kliseiden pohdinta, mutta myös niille, jotka haluavat nähdä Javier Bardemin harrastamassa härkätaistelua alasti. Bardemin viimeaikaisista ukkomaisista rooleista (Meri Sisälläni ja Maanantain auringossa) voisi kuvitella, että mies olisi jo melkein viisikymppinen, vaikka hän on syntynyt vasta 1969. Kinkkuelokuvassa hän oli vasta nuori kukko.