Kuvaus jäiden monilahjakkuudesta
Mikkomatti Ruotsalaisen dokkaridebyytti Jäänsärkijä tarjoaa kurkistuksen naisurheilun maailmaan. Dokumentti kertoo ainoana maailmassa sekä jääkiekkoa että ringetteä pelaavan Susanna Tapanin elämästä 2016–2019 jääkiekon MM-finaaliin saakka. Susannasta ja ohjauksesta ei oikein kummastakaan paista kunnianhimo, ja dokumentin alkupuolisko on jähmeä.
Muutamia merkillepantavia asioita tulee esille, kuten lajin ja urheilijoiden tuotteistaminen sekä naisten lätkän korostunut brändiviestintä. Dokumentti valottaa hivenen sovinistisia ennakkoasenteita miehistä lajia pelaavia naisia kohtaan ja tätä olisi saanut nostaa enemmän esiin aspektina.
Luonnollisesti urheilua kuvatessa fokus on liikkeessä ja fysiikassa, tämän taisi todistaa jo Leni Riefenstahl aikoinaan. Jäänsärkijä on parhaimmillaan nimenomaan tässä, mutta leikkauksella vaikutelma meiningistä jää puolinaiseksi manageroinnin korostuessa.
Tapani itse jää dokumentissa vähän kuin statistiksi omassa, irrallisen oloisessa puoliammattilaisen elämässään. Missään kohtaa ei päästä päähenkilön iholle ja lopputulos on lähinnä musiikin tauottamaa kuvaintervallia.
Tasa-arvon kannalta tärkeän aihevalinnan perusteella dokumentilla on arvonsa vaikka elokuvallinen anti jääkin laihaksi.
Seuraava:
Love, Death & Robots: Season 2
Huomiota herättäneen antologiasarjan jatko ei vedä katseita puoleensa samalla voimalla.
Edellinen: Small Axe
Musiikin tahtiin sykkivä antologiasarja on vaikuttava kuvaus Lontoon afrokaribialaisyhteisön kokemasta rotusorrosta.