Rock on ra(a)jaton riemu
Rockmusiikin lähes puolivuosisataisesta historiasta löytyy useita mielenkiintoisia tarHysteria: The Def Leppard Story / Hysteria: Def Leppard - tositarina.inoita, joista parhaat ovat jopa elokuvan arvoisia. Maksullinen musiikkikanava VH-1 on tuottanut useita ns. rockin "tositarinoita" tv-elokuviksi lähinnä oman lähetysaikansa täytteeksi. Dramatisoinnin kohteeksi ovat joutuneet esimerkiksi Meat Loafin, Ricky Nelsonin ja MC Hammerin kaltaisten artistien uran ja elämän vaiheet. Nyt rokkikansan riemuksi - tai rasitukseksi - on tuotu videolevitykseen yhden kasarihevin kulmakiven, Def Leppardin, tarina.
Hysteria: Def Leppard - tositarina seuraa 1970-luvun lopulla perustetun yhtyeen matkaa Sheffieldin terästehtaiden varjoista stadionkonserttien kirkkaiden valojen alle. Puolessatoista tunnissa yritetään saada olennainen kerrottua, syvällisyyden kustannuksella tietenkin. Alun takkutukkateineistä kehittyykin varsin nopeasti ammattimainen heavybändi. Yhtyeen jäsenten elämää seuraillaan aika pintapuolisesti keskittyen bändin historian kulminaatiopisteisiin. Dramaattisimpana sellaisena on tietysti rumpali Rick Allenille vuonna 1984 tapahtunut auto-onnettomuus, jossa hän menetti koko vasemman kätensä. Muita enemmän tai vähemmän kliseisiä rockelämän karikoita koetaan alkoholi- ja huumeriippuvuuksien sekä musiikillisten erimielisyyksien muodossa.
Näyttelijätyöskentely on ihan mukiinmenevää. En osaa sanoa, kuinka paljon näyttelijät oikeita esikuviaan ulkoisesti tai muutenkaan muistuttavat, mutta soittohommien imitointi heiltä näyttää sujuvan ihan kiitettävästi. Elokuva on kerronnaltaan tv-formaatin mukaisesti pienimuotoista. Mitään visuaalista rockspektaakkelia ei siis ole luvassa. Muutaman livetilanteen lisäksi kun bändi soittelee lähinnä studioissa ja treenikämpillä.
Def Leppard -faneille leffa varmaankin putoaa kybällä. Meille muille taas ei ehkä niin lujaa. Itse kunnioitan yhtyeen jäseniä siitä, että he odottivat Rick Allenin tervehtymistä ja sitä, että mies oppi soittamaan yhden käden ja jalkioiden avulla. Näin tekevät vain tosi ystävät. Elokuva onkin parhaimmillaan kuvatessaan bändin poikien ystävyyttä ja todistaessaan samalla taas kerran, että rock-yhtyeet ovat vanhan kunnon male bondingin viimeisiä linnakkeita armeijan ohella.
Seuraava:
40 päivää ja 40 yötä
Arvostelu elokuvasta 40 Days And 40 Nights / 40 päivää ja 40 yötä.
Edellinen: Valkokankaan lemmikit
Arvostelu elokuvasta America''s Sweethearts / Valkokankaan lemmikit.