Garage Olimpo - kidutuskammio kotikatsomo

Chilen ja Argentiinan synkästä lähimenneisyydestä kertovia elokuvia on viime vuosina ilmestynyt harvakseltaan. Garage Olimpo - kidutuskammio on argentiinalaisohjaaja Marco Bechisin omiin kokemuksiin perustuva tilitys Argentiinan sotilasjuntan kaudelta. Menneisyyden ruotimiselle ja kansallisen terapian kannalta sen panosta tuskin voi aliarvioiva. Realistisen tyylinsä ansiosta Garage Olimpo nousee tässä sarjassa aivan kärkisijoille ja elokuva onkin voittanut viime vuosina useita merkittäviä festivaalipalkintoja.

Argentiinan sotilasjuntan ollessa vallassa vuosina 1976-82 tuhansia kansalaisia hävisi jäljettömiin. Omaisten kertomukset tapahtumista olivat aina samanlaiset: tuntemattomat pyssymiehet saapuivat yleensä keskellä yötä ja pidättivät osan perheenjäsenistä ilman selityksiä tai syytteitä. Poliisiviranomaiset tutkivat pidätyksiä haluttomasti ja yleensä katoamisten syyt langetettiin vasemmistosissien ja terroristien harteille. Todellisuudessa armeijan kätyrit raahasivat pidätetyt kymmeniin salaisina pidettyihin pieniin vankiloihin. Kuulustelut tapahtuivat "toimenpidehuoneissa", joissa tunnustuksia puristettiin sähköshokkien, lyöntien ja nöyryytysten saattelemana. Hyödyttömiksi todetut tai vastaanhangoittelevat siirrettiin muualle, siviilituomioistuimen alaisiin vankiloihin, kuten pidätetyille yleensä ilmoitettiin. Käytännössä armeija teloitti ison osan vaarallisiksi luokitelluista toisinajattelijoista.

Garage Olimpon pääosan esittäjä Maria (Antonella Costa) on 19-vuotias opiskelija ja köyhien vapaaehtoinen opettaja, joka omalta osaltaan on ajautunut mukaan sotilasvallan vastaiseen poliittiseen toimintaan. Tuhansien muiden tavoin Maria pidätetään ja kiidätetään side silmillä jatkotoimenpiteitä varten. Kuulustelujen ja kidusten näyttämönä toimii laitakaupungilla sijaitseva entinen autojen korjaustalli, joka on muutettu pidätyskeskukseksi. Marian kohtalon kannalta keskeinen käänne tapahtuu, kun kiduttajan ammatissa toimiva Félix (Carlos Echeverría) osoittautuukin hänen äitinsä vuokralaiseksi. Félix yrittää auttaa Mariaa selviytymään koettelemuksestaan, mutta loppujen lopuksi hänkin kääntyy kivikasvoiseksi järjestelmäntukijaksi.

Marco Bechisin näkemys pidätysten, kidutusten ja teloitusten toteutuksesta on paitsi äärimmäisen rehellinen myös voimakkaan alleviivaava. Elokuvan aikana lukuiset yksityiskohdat tuovat elävästi mieleen toisen maailmansodan aikaiset keskitysleirit: takavarikoitu omaisuus, kenkäkasat varastossa, työkomennukselle toimitetut vangit, kuolemaan marssitettavat pidätetyt ja ruumiiden hävitykset. Pidätyskeskuksen arkea kuvataan myös varsin absurdiksi. Julmaan tehtäväänsä valitut armeijan edustajat saapuvat töihin kellokorttinsa leimaten, he pelaavat tauoilla pingistä ja keskustelevat rauhallisesti kahvimukien ääressä kuka on tunnustanut ja keitä seuraavaksi lähdetään pidättämään. Ohjaaja on loistavasti onnistunut osoittamaan, että kaikesta länsimaisesta sivistyksestä huolimatta ihminen voi aina kääntyä pedoksi, jos olosuhteet ovat otolliset.

Elokuvassa ei jäädä herkuttelemaan sähköshokkien kaltaisilla julmuuksilla kovin yksityiskohtaisesti, sillä varsinkin päähenkilön osalta suurimmat nöyryytykset tapahtumat henkisellä tasolla. Marian osoitetaan kestävän hyvin vankilan kammottavat olosuhteet ja jopa kidutukset, mutta suurimmat kärsimykset hän saa oman kohtalonsa epävarmuudesta. Katsojan voi melkein olettaa toivovan, että pidättäjille hyödylliseksi osoittautuva Maria päästetään pian vapaaksi. Näin ei kuitenkaan käy ja loppukohtauksen tyly käänne on kuin läiskäys sementtihanskalla päin näköä.

Marco Bechisin Garage Olimpo on epäilemättä suunnattu erityisesti argentiinalaiselle yleisölle, jolle sotilasjuntan aikaiset tapahtumat ovat edelleen tuoreessa muistissa. Muille katsojille elokuva todennäköisemmin herättää laajempaa kiinnostusta tutustua tuon aikakauden historiaan. Tästä syystä voisi olettaa, että dvd:lle olisi lykätty mukaan aiheeseen perehtyvä asiallinen dokumentaari. Tietenkin tämä on pelkkää toiveajattelua. Mukana seuraava lyhyt johdatus aiheeseen on lähinnä naurettava muutaman sivun referaatti, joka todennäköisesti on otettu suoraan elokuvan pressiesitteestä. Puutteelliset lisäosat vähentävät dvd:n arvoa muuten erittäin laadukkaaksi osoittautuneesta elokuvasta huolimatta.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2:35:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (voi katsoa ilman tekstitystä); Extrat: dokumentaari, näyttelijäesittelyt.