Charlesin tähden

Liettualaissukuinen Charles Bronson on tosimies, tyystin toista maata kuin nykyiset Hollywoodin mannekiinipojat. Mies on esiintynyt osapuilleen sadassa elokuvassa. Vaikka Charles on näytellytkin lähinnä puolihuolimattomissa toimintaelokuvissa, niin kukapa voisi unohtaa Bronsonin loistokkaat suoritukset Sergio Leonen Huuliharppukostajassa (1969) ja Michael Winnerin Death Wishissa (1974) tai puhumattakaan miehen ikimuistoisista rooleista meloninviljelijänä Richard Fleischerin Mr. Majestykissa (1974) ja KGB-agenttina Don Siegelin Puhelimessa (1977).

Tänä päivänä jo yli kahdeksankymppinen Bronson elelee ansaitusti eläkkeellä. Liekö miehen viimeisiksi töiksi jäänet kolme Family of Cops tv-elokuvaa, joista viimeisin on muutaman vuoden viiveellä putkahtanut meikäläisillekin videohyllyille. Charles näyttelee rainasarjassa poliisiperheen päätä Paul Feinia sellaisella karismalla, että pökkelön tv-leffan katselee hyvillä mielin pelkästään Charlesin tähden.

Poliisin painajaisen näkyvimmässä roolissa on oikeastaan Joe Penny, joten ei olekaan ihme, että elokuvaa katsellessaan luulee vahtaavansa takavuosien suosikkisarjaa Koira haudattuna. Samaa tasoa.

Vanhojen herrojen ollessa nosteessa soisin mieluusti näkeväni Charlesinkin vielä jonkun suurelokuvan vanhana ja viisaana, vaikkapa intiaanina. Miehelle on ikävän harvoin annettu sitä arvostusta, jonka hän näyttelijänä ansaitsisi. Epäilijät voivat tarkastaa käsityksiään vaikkapa Sean Pennin kymmenen vuoden takaisesta Indian Runnerista, jossa Charles tekee pysähdyttävän hienon roolin vanhana isänä. Ja ranskalaisten elokuvien taidenautintoja ylistäville vinkiksi Charlesin 1960- ja 70-luvun vaihteessa tähdittämät ranskalais-italialaiset "toimintaelokuvat". Mies kunniaan.

* *
Arvostelukäytännöt