Dinner Rush kotikatsomo

Elokuvat, joiden tapahtumat pyörivät ruuan ja kokkauksen ympärillä, vaikuttavat kulinaristin silmissä aina lupaavilta. Mieleenpainuvia ovat olleet muun muassa jo hieman vanhempi tanskalaissuosikki Babette´s gæstebud (1988), Big Night (1996) sekä Kaikilla mausteilla (2001). Dinner Rush sijoittuu tähän ruokaelokuvien sarjaan, vaikkei onnistukaan toteutuksessaan yhtä aisteja hivelevästi.

Lähes koko elokuva kertoo yhden ravintolaillan tapahtumista. Vedonlyönnin välittäjän ja ravintolan omistajan Louie’n (Danny Aiello) ystävä ja liikekumppani on juuri tapettu. Lannistuneen oloinen Louie haluaisi jo vetäytyä eläkkeelle, mutta sitä ennen on hoidettava erinäisiä asioita. Trendikkään Trattoria Giginon pääkokki Udo (Edoardo Bellerini) haluaa toistuvasti keskustella isänsä yrityksen perimisestä ja apukokki Duncan (Kirk Acevedo) taas tarvitsee apua vedonlyöntivelkojensa hoitamisessa. Muutoinkin ilta on erityinen, sillä ravintolaan tulee yli 200 asiakkaan lisäksi myös kaksi mafiosoa, kaupungin arvostetuin ruokakriitiikko, hankala ja vaativa taiteentuntija sekä poliisipäällikkö vaimoineen. Tarina seuraa ravintolan vieraiden sekä henkilökunnan sopeutumista vauhdikkaaseen iltaan.

Vaikka tapahtumat sijoittuvat italialaiseen ravintolaan, ei Dinner Rush juuri tarjoa ruokaelämyksiä. Keittiössä on jatkuva vilske, eikä katsoja pääse kiireen ohi seuraamaan ruokien syntymistä. Ainoastaan pelätyn ruokakriitikon tilaukseen keskitytään tarkemmin, ja upea hummeriannos saakin veden kielelle.

Tarinan lukuisat henkilöhahmot ovat hämmästyttävän toimivia, vaikka jäävätkin melko pinnallisiksi. Keskiössä on ravintola tilana, ja sinne kerääntyneet ihmiset esitetään vain tuon tilan kautta. Ravintolan ulkopuolisella elämällä ei nyt ole merkitystä, vaan ihmiset ovat kuin olemassa ainoastaan tätä iltaa varten. Jokaisella hahmolla onkin oma paikkansa ja tehtävänsä trattoriassa. Illasta tulee tapahtumarikas juuri näiden ihmisten vuoksi.

Dinner Rushissa on nimensä mukaisesti jatkuva kiire. Hektisyys korostuu nopeissa leikkauksissa ja monien päällekkäisten tapahtumien seuraamisessa. Tästä johtunee myös elokuvan pirstaleisuus. Tarinan juoni tuntuu välillä olevan kateissa ja päämäärättömän hätäistä kohellusta seuratessa kyllästyy ennen pitkää. Lopussa eri juonenkäänteet kyllä nivoutuvat yhteen, mutta tässä vaiheessa katsoja on jo ehtinyt pitkästyä.