Day Zero kotikatsomo

Bryan Gunnar Colen esikoisohjaus sijoittuu New Yorkin Manhattanille, jossa syyskuun yhdennentoista terrori-iskut tapahtuivat. Lähitulevaisuuteen sijoitetussa tarinassa myös Los Angelesissa on tapahtunut terroristien hyökkäys, ja Yhdysvallat on palauttanut maahan kutsunnat ja asevelvollisarmeijan, jollainen maassa oli ensimmäisestä maailmansodasta aina Vietnamin sotaan saakka. Elokuva kertoo kolmesta ystävästä, jotka saavat määräyksen astua palvelukseen. Aikaa on 30 päivää.

Tarina etenee hyvin suoraviivaisesti ja enempiä selittelemättä, seuraten tasapuolisesti kolmen päähenkilönsä reaktioita lähestyvään päivämäärään. Näyttelijäsuoritukset ovat vähäeleisiä ja elämänmakuisia, mutta kerronta on jopa hieman liian arkista ja hidastempoista, jotta elokuvasta muodostuisi koskettavaa draamaa. Tarina toki pakottaa miettimään, miten itse reagoisi vastaavassa tilanteessa tietäessään joutuvansa jättämään tutun ja turvallisen elämän kotona ja joutuvansa sotimaan toiselle puolelle maapalloa abstraktia sotaa ”vapauden” nimissä.

Elokuva on selkeästi ohjaajansa esikoistyö, ei mikään loistava sellainen, mutta ei missään nimessä huonokaan. Kerrontaa terävöittämällä ja hieman tiivistämällä tämä olisi ollut vielä parempi. Nyt moraaliset pohdinnat vaikkapa siitä, että yleensä köyhät joutuvat sotimaan jalojen aatteiden puolesta rikkaiden luistaessa velvollisuuksista, joita muilta vaativat, jäävät puolitiehen. Sama tarina on kerrottu ennenkin, esimerkiksi Michael Ciminon loistavassa elokuvassa Kauriinmetsästäjä (1978).