XOXO – Gossip Girl
Ollapa rikas nuori vuoden 1813 Lontoossa. Ilmassa ei ole huolen häivää, kun jokainen päivä alkaa täynnä rentoa huolettomuutta ja nuoruuden riemua. Tästä saa nauttia myös menestyneen Bridgerton-suvun Daphne, joka on juuri tullut naimaikään. Toistaan viehättävämpien kosijoiden uljaita lähentelyjä riittää päivän jokaiselle tunnille, kunnes enigmaattinen skandaalikirjoittaja Whistledown kyseenalaistaa Daphnen arvon kaupungin halutuimpana.
Siitä alkaa romahdus, sillä Whistledownin kynän mahti on murskaava. Kosijat kaikkoavat ja Daphne uhkaa jäädä ilman miestä. Se tarkoittaisi niin maineenmenetystä kuin elintason romahdusta, joten nuori nainen kehittää hätäsuunnitelman. Hän järjestää paikallisen herttuan kanssa kulissiromanssin, jonka tarkoituksena on houkutella paikalle haluttavia kilpakosijoita. Niinpä Daphnelle avautuu mahdollisuus selvittää reittinsä takaisin halutuimmaksi, mutta ehkäpä kulissiromanssi alkaakin tuntua paremmalta kuin yksikään varakas kilpakosija.
Julia Quinnin kirjoihin pohjautuva Netflix-sarja Bridgerton on yläluokkaisen sosiaalipornon kulminoituma. Rikkauksien keskellä elävien arkeen ei kuulu työnteko, joten elämä on täytetty tanssiaismuotoisilla pariutumisrituaaleilla, kauniilla puvuilla ja skandaalisuhteilla. Juoneltaan se mukailee Quinnin luomaa tarinamaailmaa keskittyen Bridgertonin sisarusten pariutumissyövereihin ja toisinaan skandaalikirjoittaja Whistledownin todellisen henkilöllisyyden paljastamiseen.
Yläluokkaisen draamakeskeisyyden takia Bridgerton on kuin Downtown Abbey (2010–2015), mutta ilman palvelusväen näkökulman huomioimista. Tämä mahdollistaa spektaakkelimaisen tykityksen, jossa katsoja kulkee hahmojen perässä hulppeista juhlista ja kartanoista toisiin näkemättä työntekoon kytkeytyvää arkea missään. Jos draaman kuljetus uhkaa pysähtyä, juorukirjoittaja Whistledownia hyödynnetään suvantokohtia kiihdyttävänä jokerikorttina. Kikka on tismalleen sama kuin takavuosien Gossip Girl -sarjassa (2007–2012), jossa nimimerkin taakse kätkeytyvän juorutytön kirjoituksilla kiritettiin tarvittaessa tapahtumien vauhtia.
Vahvan lainaamisen takia Bridgertonilla ei varsinaisesti ole omaa ideaa, mutta sen tapa naittaa yläluokkainen kartanokeskeisyys ja juorutiristely muodostaa häkellyttävän tehoparin. Jokainen rakkaudentunnustus, kosketus ja haluava katse linkittyvät loputtomien skandaalien ketjuksi, joka tarjoillaan katsojalle kuin juuri painokoneesta putkahtanut Whistledownin kirjoitus.
Juorukynäilijää entisestään mukaillen myös sarjan teemat keskittyvät vain pinnallisuuteen. Kovasti tilaa annetaan juhlahumun loistolle, mutta ei muisteta kysyä, mitä moisen hulppeuden ylläpito maksaa palvelusväelle. Samassa vahvasti sukupuolitettua 1800-lukua suodatetaan niin vahvojen romanssilinssien läpi, että lopulta kaikki kääntyy ruusuiseksi. Loisto vangitsee katsojan huomion hetkeksi, mutta pitkäkestoiseen katselusuhteeseen ei Bridgertonilla ole tarjottavaa.
Seuraava:
The Dig
Kuvauksellisesti kaunis ja hyvin näytelty historiallinen draama iskee lapionsa aarteen sijaan kiveen.
Edellinen: Tiny Pretty Things
Kakofoninen balettikuvaus on rakennettu ohuiden arkkityyppien ja väkinäisten konfliktikimmokkeiden varaan.