Borat Subsequent Moviefilm kotikatsomo

Voi kuinka ikävä onkaan ollut tuota Kazakstanin lahjaa maailmalle. Hänellä on loistava taito saada kohtaamistaan henkilöistä parhaat puolet esiin. Hän taistelee vapaamman maailman – sekä meidän kaikkien puolesta. Kenestäkö on kyse? No tietenkin herrasta nimeltä Borat Margaret Sagdiyev. Tällä kertaa matka vie kulttuuriministerin seurassa Amerikan mantereelle säästöluokassa. Apina ei aivan selviä perille asti, mutta oma tytär toki kyllä.

Ensimmäinen tunti etenkin on kovaa farssitykitystä, joka saa suupielet venymään. Kaikki saavat osansa ja jotkut vähän ylikin. Riemukkaista nyansseista voisi mainita faksitoimiston roolia esittävän PMS-keskuksen. PMS siis lyhenne sanoista Painting, Mailing & Shipping. Kun vaimokauppa kielletään, yritteliäät kasakit lähettävät kontillisen nuoria poikia Kevin Spaceylle.

Tyylilajinahan tässä on mokumentti, joka jäljittelee dokkaria, mutta käyttää dramaturgiaa ja fiktiota hyväkseen. Tekovaiheessa riitti säpinää ja uhkaavia tilanteita. Lakisyytteiltäkään ei vältytty, mikä tietenkin kuulu tarkoituksellisesti tämän genren luonteeseen. Amerikkaa on elokuvissa kuvattu useasti ja monesta eri kulmasta. Vaikea kuvitella, että joku löytäisi mitään uutta, mutta jos ei nyt aivan uutta, niin oivasti tuodaan esille jenkkien häkeltymättömyys idioottimaisillekin pyynnöille (kunhan niiden lunastamiseksi on tarpeeksi taaloja).

Ensimmäinen osa Borat-saagaa julkaistiin jo 14 vuotta sitten. Näinä aikoina etenkin räävitön, mutta silti taidokas huumori on arvokasta. Mieskuva on radikaalisti muuttunut ja näennäiskorrektiudesta on tullut yhteiskunnallinen pakkonormi. Kuinka vapauttavaa on silloin riemuita, kun kaikki reaalimaailman lainalaisuudet eivät koske jokaista henkilöä.

Jatko-osissa usein joudutaan pakon edessä marssittamaan esille kavalkadi uusia hahmoja, koska päähenkilön potentiaali on ehditty lypsää jo loppuun edellisessä osassa. Borat tosin on tarpeeksi sitko hemmo, että hän ei välttämättä edes kaipaisi apureita liiveihinsä roikkumaan. Pakko kuitenkin myöntää, että Maria Bakalova onnistuu tyttären roolissa vallan erinomaisesti. Itse maestro Sacha Baron Cohen (SBC) on kovassa vedossa hänkin. Lopussa Tom Hanks käy vetäisemässä nimmaria pahviin ja Borat kiittää häntä koronayskäisyllä.

Leffassa on ollut kahdeksan käsikirjoittajaa SBC:n lisäksi. Siitä voisi syntyä onnetonta silppulumppua, mutta järjettömän koherenttina tarina silti puksuttaa eteenpäin täydellä kaasulla. Hieman notkahdusta tapahtuu juutalaiskohtauksissa. Ihan kiva kirjailla kakkuun antisemitististä slogania. Jos tässä olisi vielä hieman kiristetty lisää ruuvia ja käytetty hyväksi faktaa, että SBC on itsekin saanut juutalaiskasvatuksen, tulos olisi voinut olla vielä hulvattomampi. Afroamerikkalaiset räppärit voivat helposti heittää n-sanaa toisistaan, mutta se ei olekaan niin sallittua muille. Teemaksi nousee yllättävän odotetusti rakkaus. Niin paljon Borat Tutarista välittää, että on valmis erinäisiin akteihin Rudy Giulianin kanssa. Tästä ei isän rakkaus enää syvene.