Blood kotikatsomo

Nick Murphyn ohjaama intensiivinen, pienimuotoinen brittitrilleri poliisiperheestä perustuu BBC:n minisarjaan Conviction vuodelta 2004. Minisarjan käsikirjoittanut Bill Gallagher on tehnyt omasta käsikirjoituksestaan uuden elokuvasovituksen, josta syntyi elokuva Blood.

Näkemättä alkuperäistä sarjaa voisin kuvitella, että se saattoi laajemman formaattinsa ja pituutensa ansiosta käsitellä elokuvan pääaiheita syvällisemmin sekä hahmotella päähenkilöitä enemmän. Toisaalta tiivistäminen on saattanut tuoda tarinan ydinosan paremmin esille, ja joka tapauksessa Gallagher on päässyt itse valitsemaan, mitä hän haluaa elokuvasovituksessaan korostaa.

Conviction-sarja kannattaa mitä todennäköisimmin vilkaista jälkikäteen, sillä Blood on varsin laadukas ja tiivistunnelmainen kokonaisuus. Hyvin ja laadukkaasti toteutettu elokuva luottaa efektien ja toiminnan sijasta hahmojen vuorovaikutukseen ja dialogiin. Bloodia kannattelevat harteillaan vahvat luonnenäyttelijät, kuten Mark Strong, Paul Bettany, Stephen Graham ja Brian Cox.

Brian Cox tekee harvoin, jos koskaan, huonoja roolisuorituksia, eikä siitä ole nytkään huolta. Coxin esittämä dementoitunut entinen poliisipäällikkö ja Fairburnin poliisiperheen entinen patriarkka on hahmona riipaisevan aito. Vähillä eleillä Cox maalaa kuvan miehestä, joka on ahdistunut ja hämmentynyt, mutta jonka olemuksesta voi aistia entisen voiman.

Bettany ja Graham esittävät Fairburnin poliisiveljeksiä, jotka tutkivat kaupungissa tapahtunutta nuoren teinitytön brutaalia raiskausmurhaa. Murha ei ota selvitäkseen, mikä vaikuttaa veljesten ja heidän perheittensä väleihin.

Kaupungissa asuu entinen seksuaalirikollinen ja itsensäpaljastelija, lipevän oloinen Jason Buleigh (Ben Crompton), joka väittää sittemmin löytäneensä Jeesuksen ja jonka ylimielisen sekavat selitykset ovat epämääräisiä. Mitään todistusaineistoa ei ole, mutta Buleighin taustan vuoksi veljekset ovat vakuuttuneita, että mies on syyllinen. Liiankin vakuuttuneita, mikä johtaa uuteen tragediaan, jonka aiheuttama syyllisyys kalvaa veljeksien omaatuntoa.

Blood peilaa tekojen ja vastuun seurauksia sekä pohtii ihmisten moraalia tilanteissa, joissa he tietävät tehneensä väärin, mutta yrittävät vakaasti uskotella itselleen, että teko tapahtui oikeista syistä ja siitä ei tarvitsisi kantaa vastuuta. Kun asioita ja tehtyjä tekoja on peiteltävä, se johtaa helposti valheiden verkkoon ja läheisistä vieraantumiseen, mikä voi olla liian raskas taakka kantaa ilman, että verkkoon sotkeutuu ja kompastuu.

Pienessä piirissä tapahtuva, Englannin Wirralin ja Hilbre-saaren maisemia tunnelmanluojana hyödyntävä teos on kuvakerronnaltaan vahva. Ohjaaja Nick Murphy siirsi tarinan omille lapsuuden seuduilleen ja käyttää kotikenttäetuaan mainiosti. Hillitty toteutus antaa tarinalle ja sen herättämille kysymyksille tilaa ja nostaa dramaturgian keskiöön. Elokuvia vallan väärinkäytöstä ja moraalivalinnoista on tehty ennenkin, mutta Bloodin ei tarvitse siinä joukossa hävetä tai asettua takariviin.