Suoraan suoneen

Teknologisissa tulevaisuusvisioissa nanoteknologialla on suuri merkitys. Pikkuriikkiseksi kutistetun tekniikan arvellaan jatkossa avaavan aivan uusia mahdollisuuksia esimerkiksi lääketieteessä, kun sairauksien syitä voidaan selvittää laittamalla kehon sisälle pienenpieniä sensoreita, jotka kulkevat vaikkapa verisuonissa.

Matkailu kehon sisällä ei ole mikään uusi ilmestys science fictionissakaan, mutta nykyään idealle löytyy jo enemmän todellisuuspohjaakin, edes teoreettisella tasolla. Nanoteknologian mahdollistamat visiot ja kauhukuvat ovat niin moninaisia ja herkullisia, että jatkossa aiheen uskoisi päätyvän suuren tuotannon scifi-elokuviinkin. Antibodyssa ideat ovat paikoin varsin kutkuttavia, mutta toteutus liikkuu sellaisissa sfääreissä, joiden luulisi nykyaikana olevan historiaa jo b-tuotannonkin sektorilla.

Tarina rakentuu ajankohtaisesti terrorismin ympärille. Maailmantuhoa halajava kiihkoilija aikoo räjäyttää ydinlatauksia ja on kätkenyt laukaisimen kehoonsa. Katastrofin estämiseksi kutistettu retkikunta lähtee matkalle eliminoidun terroristin kehon sisään.

Elokuvan kulissit on ilmeisesti kaivettu jostain 60-luvun Star Trekin jäämistön kätköistä, sen verran iloisesti pahviboksit heiluvat ihmisten niissä liikkuessa. Tekeleessä esiintyvät tekniset vempaimet äänitehosteitaan myöden ovat todennäköisimmin lainattu Commodore 64:n peleistä. Omalla tasollaan tällainen camp-meininki voisi olla hauskaa, mutta tekijät ovat kuitenkin olleet niin ilmeisen tosissaan, että katsojallakin hymy hyytyy pikimmiten.

Lance Henriksen on surullinen tapaus, oikeasti, vielä surullisempi kuin Rutger Hauer. Henriksen on erinomainen ja karismaattinen näyttelijä - muistakaamme esimerkiksi hänen roolinsa Millenniumissa - mutta todellista läpimurtoa hän ei ole koskaan tehnyt. Miehen osaksi on suuremmissa tuotannoissa koitunut aina tyytyminen sivuosiin ja pääosaroolit ovat löytyneet vain Antibodyn kaltaisista kalkkunoista.

Huonoimpaan mahdolliseen tekeleeseenkin Henriksen tuo edes vähän särmää ja miehen näyttelijätaidot ovat laajemminkin tunnustettuja. Antibodyn näyttelijäpalkatkin lienevät menneen kaikki Henriksenille, sillä lopuista rooleista taitavat huolehtia lähinnä saksalaisen työväenteatterin näytelmäkerhon harrastajat.

*
Arvostelukäytännöt