Periaatteen mies

Oscar Wilde eli ja vaikutti 1800-luvun lopun viktoriaanisen Englannin pääkaupungissa, Lontoossa. Hän oli persoonallinen ja arvostettu näytelmäkirjailija, joka joutui kohtaamaan aikalaistensa ennakkoluulot ja pelot. Huolimatta lahjakkuudestaan ja arvostuksestaan ylemmässä sosiaaliluokassa Wilde joutui halveksunnan kohteeksi, koska hänessä oli eräs "vika": Oskar Wilde tunsi seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen, ja oli periaatteensa mies.

Wilde - (c) 1997 Capitol Films © 1997 Capitol Films

Palattuaan Amerikasta Oscar Wilde (Stephen Fry) avioituu viehättävän Constancen (Jennifer Ehle) kanssa. Kahden pojan ja muutaman menestysnäytelmän jälkeen Oscar alkaa viettää aikaansa yhä enemmän nuorten miesystäviensä kanssa. Intellektuelliset keskustelut "oppilaiden" kanssa alkavat vähitellen käydä yhä intiimimmeiksi. Wilden suhde nuoreen lordi Alfred Douglasiin, Bosieen (Jude Law), koituu lopulta hänen perheensä ja uransa kohtaloksi.

Saippuan tahraamaa

Wilde on ongelmallinen elokuva. Vaikka se käsitteleekin tärkeää ja tänäkin päivänä ajankohtaista aihetta, niin se sortuu jahkailevaan kerrontaan ja saippuamaiseen suhdekeimailuun. Käsitellessään seksuaalisen suvaitsevaisuuden arkaa ja puhuttelevaa aihetta elokuva toimii tärkeänä kommenttina nykypäivänkin yhteiskunnassa, mutta liiallinen aiheen pintapuolinen alleviivaaminen vie elokuvasta tehoa.

Katsojaa ei päästetä tutustumaan Oscar Wilden ajatuksiin ja luomisprosessiin vaikuttaviin demoneihin. Elokuvan tekijät ovat nostaneet pääosaan Wilden seksuaaliset mieltymykset, eivät hänen älyllistä persoonaansa ja ambitioitaan. Näkökulmansa pinnallisella valinnalla elokuva puuduttaa ensimmäisen puoliskonsa saippuan tahraamaksi tirkistelyksi, jossa pääosaan nousee Wilden intiimit suhteet nuoriin miehiin. Itse Wilde aikansa älykkäänä kynäilijänä jää hämärän peittoon. Hotellihuoneissa ja ylemmän sosiaaliluokan kutsuilla piehtaroiminen tympäännyttää katsojan ja jättää elokuvan mitäänsanomattomaksi pukudraamaksi.

Hyvin osansa tulkitseva Stephen Fry tekee Wildesta karismaattisen henkilön, mutta hänkään ei tosin pysty harsimaan umpeen tyhjyyden aukkoja tarinassa. Loppua kohden Wilde ryhdistäytyy selvästi karistaessaan suhdekeimailun taakan harteiltaan. Vasta pureutuminen viktoriaanisen ajan Englannin ahdasmieliseen yhteiskuntaan ja oikeuslaitoksen toimintaan nostaa Wilden intellektuellina henkilönä seisomaan omien periaatteidensa takana. Mutta, kun Wilden henkilökuvalle ei elokuvan alussa rakennettu pohjaa, ei lopunkaan ryhdistäytyminen riitä tarjoamaan ymmärrettäviä syitä ja taustoja Wilden tekemille valinnoille. Kovin tuntui turhauttavan tyhjältä, että Oscar Wilde uhrasi perheensä ja uransa seksuaalisille mielihaluilleen ilman mitään syvällisempää tai selittävää syytä. Taas kerran seksuaalinen marginaalisuus nostettiin vain korealle jalustalle patsailemaan.

* * *
Arvostelukäytännöt