Sadetta odotellessa

Alkuperäiskansojen kokemukset ilmastonmuutoksen kurimuksessa ovat inspiroineet Alejandro Loayza Grisi ohjaamaa bolivialaiselokuvaa Utama (2022). Muuten hyvin marginaaliseksi miellettävä tuotanto on saanut universaalien teemojensa ja vahvan kuvallisen kerrontansa valossa poikkeuksellista kansainvälistä näkyvyyttä sekä päässyt Suomessakin elokuvateatterikierrokselle asti.

UtamaIlmastonmuutoksen kiihdyttämän kuivuuden riivaamalla Bolivian ylängöllä asuva ketšua-alkuperäiskulttuuria edustava vanha pariskunta Virginio (José Calcina) ja Sisa (Luisa Quispe) pyrkivät selviytymään karuissa oloissa jokapäiväisestä elämästään, johon sisältyy laamojen kasvatusta sekä vedenhakemista joelta. Raapivan hengityksen ja yskän heikentämä Virginio ei hyväksy luovuttamista ja muuttamista pojanpoika Cleverin (Santos Choque) houkuttelemana kaupunkiin helpompien elinolojen luo.

Auringon paahtaman aavikon keskellä elävän pariskunnan arki pienessä majassaan muistuttaa klassisista lännenelokuvista, mutta tapahtumien käynnistäjäksi ei tarvita väkivaltaista taistelua maasta tai oikeuksista vaan yksinkertaisesti elämän edellytyksen, sateen puute ja sen odottamisen tuskallinen hitaus.Ketšuankielisen pikkukylän väestön kamppailu modernisaatiota ja sen välillisesti aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan on kuitenkin tyypillinen rajaseudulle sijoittuvien elokuvien teema. Lännenelokuvan kuvastoa on ennenkin hyödynnetty Latinalaisen Amerikan tuotannoissa kuten Alejandro Jodorowskyn surrealistisessa El Topossa (1975).

UtamaHälyttävän ajankohtainen tarina on ankkuroitu tiukasti todellisuuteen amatöörinäyttelijöiden José Calcinan ja Luisa Quispen kautta, jotka kirjaimellisesti elävät sekä hengittävät raskaasti roolejaan joka solullaan. Arkisten rutiinien kuvauksessaan Utama muistuttaa nykyistä Sight and Sound -lehden maailman parasta elokuvaa Chantal Akermanin Jeanne Dielmania (Jeanne Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles, 1975). Elävän kulttuurin perinteiden seuraaminen lisää kerronnallisen avoimuuden lomaan tarvittavia kiintopisteitä.

Utama saa alkukantaisen voimansa laajoista maisemistaan. Lumisten vuorten sekä kuivien arojen luotaan työntämästä elämästä ja myyttisestä perinteestä, jota kotiseudultaan lähtemisestä kieltäytyvät alkuperäiskansan edustajat ilmentävät. Elokuvan näkymät voisivat olla tieselokuvamaisesta dystopiasta, mutta ovat totisinta totta Bolivian rajaseudun asukkaille. Musiikittoman elokuvan hitaan kerronnan painostavuutta lisää tarinamaailman sisäisenä äänenä kuultava Virginion yhä pahentuvat hengitysvaikeudet, jotka luovat vääjäämätöntä uhkaavuutta ilman Darth Vaderin kuristusotettakin.

UtamaSukupolvien välinen kuilu, mutta myös ymmärrys ja elämän jatkuminen ovat läsnä isovanhempien ja heidän luokseen saapuvan ensimmäistä lastaan odottavan Cleverin välisessä kanssakäymisessä. Toisin kuin epäoikeudenmukaisuutta vastaan protestoivat nuoret Yhdysvalloissa, elämänsä illansuussa olevat Virginio ja Sisa eivät toimi aktiivisesti oman yhteiskunnallisen tilanteensa parantamiseksi. Silti he tekevät kaikkensa pystyäkseen asumaan kotonaan sekä elämänmuotonsa säilymisen puolesta.

Alkuperäiskansojen itsensä tekemät elokuvat omasta elämästään, joita on ollut Suomessakin nähtävillä erityisesi Skábmagovatin elokuvafestivaalilla Inarissa, ovat hiljalleen lisääntyneet ja korvanneet aikaisempien vuosikymmenien kolonialistissävytteiset teosten usein yksinkertaistetut ja rasistiset esitykset. Utama on tästä hyvä esimerkki. Grisin elokuva ei saarnaa vaan siinä ilmastonmuutoksen vaikutus esitetään sellaisena kuin se on eli kaikkea elämää ja kulttuurista monimuotoisuutta meidän elinaikanamme uhkaavana tekijänä.

* * *
Arvostelukäytännöt