Kostajien varsinainen coctail

The Avengers - Me kostajat perustuu idealtaan brittiläiseen tv-sarjaan, jonka tekeminen aloitettiin jo 1960-luvulla. Sarjaa filmattiin 161 osaa ja yhtenä sen tähtenä vaikutti legendaarinen Joanna Lumley (parhaiten tunnettu roolistaan Absolutely Fabulousin Patsyna). Nyt Hollywood esittää oman, 90-lukulaisen versionsa kulttisarjasta. Elokuvaan on sullottu aineksia James Bondeista, Batmaneista ja X-Filesista, lisätty brittiläisen muodollista näsäilyä ja idyllistä perusbrittiläistä maisemaa sekä meteorologista knoppailua ja twistermäisiä efektejä. Me kostajissa ajetaan vanhoilla autoilla, juodaan teetä ja ollaan muodollisen kohteliaita - sekä jahdataan jättimäisiä nallekarhuja, syöksähdellään labyrintissa ja rämmitään lumessa. Mukana on myös jättimäisiä mekaanisia ampiaisia ja Big Benkin räjäytetään. Jotain elokuvasta kertonee se, ettei sitä USA:ssa uskallettu näyttää kriitikoille etukäteen.

John Steed (Ralph Fiennes) on kutsuttu ministeriön varsin salaisen osaston toimesta tutkimaan erästä omituisenpuoleista asiaa. Sää on nimittäin täysin käsittämättömän huono – jopa Englannin mittakaavassa. Ministeriössä epäillään, että joku kontrolloi säätä saadakseen koko maailman polvilleen. Mutta kuka olisi tällaisen juonen takana?

Steed saa tuekseen hurmaavan Rouva Emma Peelin (Uma Thurman), joka taitaa niin jujutsun, flirtin kuin meteorologiankin kommervenkit. Näpsäkkä Steed pieksee pahat konnat sateenvarjollaan, Emma Peel taas potkuillaan ja lyönneillään.Lopulta tutkaparin katseet kääntyvät vanhan, rikkaan ja omituisen miehen, Sir August De Wynterin (Sean Connery), puoleen. Taisto ilkeää sääukkoa vastaan voi alkaa...

Conneryn harteilla lepää taas paljon

Niiden, jotka rakastuivat Ralph Fiennesiin Englantilaisen potilaan myötä, ei kannata haaskata aikaansa tähän rainaan. Knallipäinen, lumessa hortoileva Fiennes ei tavoita kovin paljoa edellisen roolinsa ahavoituneen, paahtavalla hiekalla tarpovan yksinäisen suden eroottisuudesta. John Steedinä Fiennes heiluttaa kyllä auttavasti sateenvarjoa ja laukoo näppäriä kommentteja, mutta mikään hillitön komediapersoona hän ei ole. Se ainut alastonkohtauskin, jossa Fiennes istuu verhonaan vain päivän lehti, menee ohi jo leffan alussa - ja lehtikin on turhan suuri. Olisi mies lukenut vaikkapa Kuponkiuutisia, niin olisi riemua riittänyt ainakin hetkeksi.

Vielä huonommin on Uma Thurmanin ihailijoiden laita, sillä Rouva Emma Peelina vaikuttava Uma kun keikkuu mainosjulisteiden hekumallisessa nahkapuvussa vain kovin vähän aikaa. Muuten hänen päällään on mitä kummallisempaa muotijätettä aina penisilliininpunaiseen Audrey Hepburn -lookiin asti. Emma on Dick Tracyn Breathless, X-Filesin Dana Scully, Batmanin Kissanainen ja Bondin hempukka, tosin tappavan tehokas sellainen. Yhtä kaikki, Uma on roolinsa kanssa hukassa. Parin keskinäinen kemia on X-Files -osastoa, mutta yksi eroottissävytteinen saappaansovitussessio ja muutama kohtuullinen suudelma sentään saadaan aikaan. Keskinäinen sanailu toisinaan onnistuu, toisinaan ontuu.

Puuduttavankin pitkissä kohtauksissa selviää, miten "ikääntyvä 007" on päässyt hallitsemaan säätä ja miten Emman ja Steedin täytyy estää häntä. Elokuvan parhaat hetket lepäävätkin Conneryn näyttelijätyön varassa. Koko maailman edustajien edessä kilttihameinen psykopaatti-Connery paukuttaa sauvaansa lattiaan Richard III:n sanoin:"This is the winter of YOUR discontent." Hän tekee selväksi, että tästälähin säätä voi ostaa häneltä. Ja kelle se ei sovi, hän jäätyköön päästäkseen helvettiin lämmittelemään. Connery johtaa ohimennen myös nallekarhupukujen suojissa identiteettiään varjelevien miesten kokousta ja ehtii huumata myös Emman, joka törmäilee aineissa pitkin tämän omituisen miehen omituista taloa.

Vaihtelevassa säässä ponnistelevat myös pyörätuoliin sidottu, kiivaasti tupakoiva agenttipomo Äiti (James Broadbent) sekä lähes androgyyni aurinkolasipäinen Isä (Fiona Shaw). Kyseisellä kaksikolla on kytkökset myös silloin tällöin esille pulpahtavaan Uman rankkapäivä-kaksoissiskoon, jonka olemassaolo jää kuitenkin selitystä vaille. Jossakin vaiheessa viitataan kloonaukseen, mutta koko juttu unohdetaan sittemmin. Sisko kokee loppunsa kuumapalloretkellä, johon Umakin pääsee, vaikka ei käykään kovin selväksi, miten hän sinne joutuu. Muitakin nyrkinmentäviä aukkoja on juonessa vähän siellä sun täällä. Elokuvan tehosteet ovat hienoja ja kerronta paikoin rehellisen psykedeelistä, mutta kokonaisuus jää melko lailla ontuvaksi. Me kostajat on 90-minuuttinen, päättymätön traileri, jonka palasia ei ole saatu sovitettua yhteen. Edes Thamesista nousevat, Lontoota repivät tornadot eivät juuri jaksa säväyttää.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2 /5 henkilöä