Tähtien sodan paluu
Vuoden suurinta ensi-iltaa saatiin odottaa melkein koko vuosi. Ei ole epäilystäkään, etteikö J. J. Abramsin henkiin herättämän Tähtien sodan seitsemäs tuleminen saisi tätä kunniaa. Elokuva rikkoi myyntiennätyksiä jo pelkällä ennakkomyynnillä.
The Force Awakensissa uusi ja vanha kohtaavat. 30 vuotta Jedin paluun ja Imperiumin kukistumisen jälkeen kapinalliset taistelevat Ritarikuntaa vastaan. Entinen Stormtrooper, Finn, kohtaa nuoren Reyn. Yhdessä he lähtevät etsimään kapinallisten joukkoja ja kadonnutta jedimestari Luke Skywalkeria, eikä siitä reissusta nostalgiaa puutu. Elokuva näyttää ja tuntuu alkuperäisen trilogian osalta, toisaalta myös kaava tuntuu samalta.
Uudet hahmot ovat pääosin loistavia ja sulautuvat tuttuun ja turvalliseen universumiin täydellisesti. Daisy Ridleyn ja John Boyegan Rey ja Finn ovat uuden fanisukupolven päähenkilöt. Kulunut elokuvavuosi muistettaneen ainakin kahdesta miesvaltaisen elokuvamaailman naispuolisesta toimintahahmosta, Mad Max: Fury Roadin Furiosasta ja Star Warsin Reysta. Rey ottaa ohjat käsiinsä jo alussa, eikä kaipaa kädestä pitelyä. Se on askel tasa-arvolle valkokankaalla, ja sen ulkopuolella. On edistyksellistä saada lisää vahvoja ja kiinnostavia naispuolisia toimintahahmoja.
Adam Driverin impulsiivinen pahis Kylo Ren on paikoin uskottavan hyytävä, mutta toisaalla uskottavuus kärsii ja hahmo tuntuu kiusalliselta toisin kuin Domhnall Gleesonin tyylikäs ja jännittävä kenraali Hux. Oscar Isaac tekee mieleenpainuvan roolityön vähälle jääneellä lentäjä Poe Dameronillaan. Myös mahtavan Max von Sydowin pyörähdys jää lyhyeksi.
Harrison Fordin Han Solo nousee Chewbaccan ohella uuden osan keskeisiksi hahmoiksi. Han, Carrie Fisherin Leia ja Mark Hamillin Luke ovat kaikki ikääntyneet ja hahmoina kehittyneet. On ilo nähdä alkuperäinen kolmikko jälleen ikonisissa rooleissaan. Aiemmista elokuvista poiketen Luke on saatu mystiseksi ja kiinnostavaksi hahmoksi. Kolmikon paluun johdosta kylmät väreet ovat taattuja.
The Force Awakens näyttää ja kuulostaa juuri niin laadukkaalta kuin odottaakin. John Williams saa Tähtien sodan kuulostamaan siltä, miltä se näyttääkin. Jo pelkästään elokuvan musiikki herättää katsojassa suuria tunteita.
Elokuvasta huomaa, että tietokoneella luotuja maailmoja on vähennetty huomattavasti, mikä on jättänyt aidoille maisemille ja lavasteille tilaa. Se lisää esteettistä kuilua prequel-trilogiaan lähentäen seitsemättä episodia alkuperäisen trilogian kanssa. Lopputaistelu on silmiä hivelevää katsottavaa. Elokuva todella näyttää aidolta, toisin kuin vaikka edellinen osa Sithin kosto. 3D toimii ihan hyvin, mutta on melko yhdentekevä.
Uusi ja vanha kohtaavat myös käsikirjoituksessa: Abrams on työstänyt käsikirjoitusta yhdessä muun muassa Imperiumin vastaiskusta ja Jedin paluusta tutun Lawrence Kasdanin kanssa. Se tuo projektille uskottavuutta ja kenties myös tarvittavaa hahmojen tuntemusta. Toimintakohtaukset ovat elokuvassa näyttävä lisä, mutta jälleen kerran ihmissuhteet nousevat olennaisimmaksi osaksi kaukaista galaksia. Siksi kaukaiseen maailmaan pystyy kuka tahansa samaistumaan.
Star Wars: The Force Awakens herätti eloon sisäisen lapseni, joka aikoinaan Tähtien sotaa niin paljon rakasti. Mutta vaikka sisäinen lapsi heräisikin, se ei tarkoita elokuvan olevan suunnattu lapsille, kuten jotkut ovat pimeältä puolelta huudelleet. Mukana sai jälleen nauraa ja herkistyä, jännittää ja innostua. Elokuva on taitekohta. Se on pastissi menneelle ja alku uudelle. Ennen kaikkea se saa haluamaan lisää ja odottamaan jatkoa.
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 8 henkilöä
Seuraava:
45 vuotta
45 vuotta on tunnelmaltaan melankolinen mutta toiveikas tarina hetkestä pitkässä avioliitossa.
Edellinen: What We Do in the Shadows
Populaarikulttuuria ja myyttejä yhdistelevä kauhukomedia virnistelee kliseille.