Sattumalta valkokangas

Tyttö kohtaa pojan, poika kohtaa tytön, sattumalta, new yorkilaisen tavaratalon vaatetusosastolla. Molemmat haluavat ostaa samat hansikkaat, kaupan viimeiset. Tyttö hakee lahjaa poikaystävälleen, poika tyttöystävälleen ja hansikkaat ovatkin sopivasti vaatekappaleet, jotka sopivat molemmille sukupuolille ja näin tutustuttavat toisiinsa elokuvan päähenkilöt. Kyseessä on vieläpä onnekas sattuma, sillä heidän välillään on ilmiselvästi juuri sitä oikeanlaista kemiaa. Kumpikaan vain ei tunnu uskovan sattumiin, sillä poika on parhaan kaverinsa luonnehdinnan mukaan neljää kymmentään käyvä myöhäissyntyinen romantikko ja jungilainen, tyttö taas kohtaloon uskova psykoterapeutti. Niinpä he jättävät tytön vaatimuksesta uudelleen tapaamisensa kohtalon päätettäväksi. Mikäs siinä, alitajunnassahan mikään ei ole sattumaa sen enempää kuin vähänkään huolellisemmin laaditussa elokuvan juonessa.

Sattumalta on sopivan itsetietoisesti romanttisen komedian lajityyppinsä kaavoihin suhtautuva elokuva. Vaikka elokuva viekin joitain näistä piirteistä äärimmäisyyksiin, ei ironisointi ole sen tarkoituksena. Läpi elokuvan toistensa jäljet kadottanut sankaripariskunta Sara ja Jonathan löytävät toisistaan johtolankoja ja merkkejä hengästyttävällä tahdilla, ja silloinkin kun niitä ei ole, riittää aktiivisille enteenottajille merkiksi merkkien puuttuminen. Pariskunnan hienosäätöä vailla oleva voimallinen synkronisuus esitetään taitavasti rinnakkaisleikkauksen avulla. Kerrontakeinona se sopiikin oivasti päähenkilöiden kohellukseen heidän jahdatessaan unelmaansa ja lukuisien läheltä piti -tilanteiden esittelyyn. Kiire puolestaan on motivoitu molemmille lähestyvillä häillä, joita vielä 21. vuosituhannellakin joudutaan paremman puutteessa käyttämään komediassa lopullisen kerronnallisen sulkeuman merkkinä, tragediallahan on käytössään aika hyvin uskottavuutensa säilyttänyt kuolema.

Sattumalta on hyvin "new york" -elokuva, vaikka se kuinka olisikin pääosin kuvattu Kanadassa. Kaupungin osuus tarinan taianomaisiin käänteisiin tulee ilmi elokuvan käyttämissä runsaissa ulkokohtauksissa ja kohtausten väliin asetelluilla kaupunkinäkymillä, joista monet on esitetty jumalallisesta yläsuunnasta. Sattumalta on romanttinen komedia, jonka tarinan painopiste on voimakkaasti ensimmäisellä sanalla. Sen suurin ongelma on tämän kanssa ristiriidassa oleva koheltavuus ja päähenkilöitä sinänsä hyvin näyttelevien Kate Beckinsalen ja John Cusackin elokuvan nasevaan dialogiin paremmin kuin sen yltiöromanttiseen pohjavireeseen sopiva ote. Rohkeimman temppunsa elokuvan tekijät ovat tehneet valitessaan elokuvan käännekohtien merkitsemiseen englantilaisen Nick Draken, nuorena kuolleen romanttisen runoilijan arkkityyppisen edustajan musiikkia. Ihme ja kumma temppu onnistuu ja pyhäinhäväistyksen sijaan Black Eyed Dogin pahaenteisesti helisevät alkusoinnut ja maailman kauneimmaksi rakkauslauluksi hyvällä syyllä kutsuttu Northern Sky onnistuvat tartuttamaan jotain tuonpuoleisuudestaan valkokankaan kohtauksiinkin.