Scary Movie 2 valkokangas

Scary Movie 2 alkaa juuri niin painajaismaisesti kuin tällainen elokuva vain voi alkaa: jo ensimmäisen viiden minuutin sisällä ollaan päästy itse asiaan, eli pissa, kakka ja oksennus ovat lentäneet. Tämä ei voi olla hauskaa eikä virkistävää muuta kuin sellaisista ihmisistä, joilla on jäänyt varhaislapsuuden pottakoulutukseen vakavia aukkoja. Scary Movie 2 on kuin huonosti johdettu jätevedenpuhdistuslaitos, jonka sameassa altaassa velloo viittauksia kymmeniin viime vuosien elokuviin mm. Charlien enkeleihin, The House on Haunted Hilliin ja jopa yhteen Nike-mainokseen. Sitä voisi myös verrata amerikkalaisten college-nuorten suosimiin ryyppyjuhliin, joihin kaikki tuovat "mitä tahansa alkoholia", jotka sitten kaikki kaadetaan sekaisin yhteen saaviin ja hämmennetään. Lopputulos on ennalta arvattavasti ikimuistoisen aromikas. Resepti on siis tismalleen sama kuin kaikissa vastaavissa parasiittielokuvissa: tekijät ovat ensin nähneet paljon elokuvia ja sitten oksentaneet tällaisen puoliksi sulaneen massan myös sinun lähelläsi olevaa elokuvateatteria saastuttamaan. On pelottavaa ajatella, että moni ihminen saa ilmeisesti elantonsa tällaisesta jätteestä.

Elokuva alkaa preludilla, joka on eritemarinoitu versio Manaajasta. Varsinainen juoni kertoo ryhmästä nuoria college-opiskelijoita, jotka menevät psykologian kurssinsa kanssa muka unitutkimukseen vanhaan kartanoon, jossa kummittelee. Paikan talonmiehenä toimii harmaahiuksinen suttuinen mies, jonka toinen käsi on käppyräinen ja pieni, kuin polion runtelema. Äijän kokkausmetodit ovat mitä perversseimpiä; hän mm. nuolee kalkkunaa paistamisen aikana valelemisen sijaan. Elokuvan "huumori" liittyykin nimenomaan infektiokauhuun ja koskettamisen pelkoon sen eri muodoissa. Myös pelko oman ruumiin kontrollin menettämisestä on nuorisolle pelottava peikko. Elokuvassa mm. käytetään erikoislaseja, joilla voi erottaa ympäristöstä eritteiden jäljet, vaikka ne olisi pyyhitty poiskin.

Joistakin teineistä voi ilmeisesti olla hauskaa nähdä tällaista eriteilotulitusta ja nauraakin sille ihan siksi, että teininä ihmiset vasta totuttelevat omiin muuttuviin ruumiisiinsa ja esimerkiksi seksuaalisuuteen. Vielä näin aidsin aikakaudella on tavallaan ymmärrettävää, että ruumiinnesteet ovat saaneet korostuneen pelottavan roolin varsinkin teinikauhuelokuvissa. Joku voi jopa kokea helpotusta saadessaan nauraa ylimitoitetulle oksennuskohtaukselle. Tai sitten ei. Tämän vastenmielisempää elokuvaa ei nimittäin juuri voi kuvitella. Se vie kaikki ruokahalut koko lopuksi päivää vain keskenkasvuisuuttaan ja ilkeyttään. Pyhiä asioita voi ja tavallaan pitääkin välillä karnevalisoida ja alentaa, mutta tämän elokuvan groteskilla ruumiillisuudella ei ole mitään päämäärää. Se on vain suttuista ja halpahintaista, eikä sitä voi suositella kenellekään.

Kun pyöräilin Scary Moviesta kotiin, ohitseni ajoi viemärinpumppausfirman letkuauto. Sen rekisterikilvessä oli kirjaimet ZEN. Niinpä: törkyyn on vaikea suhtautua tyynesti. Tällaisen sonnan esittämisen jälkeen pitäisi valkokangas pestä saippualla ennen kuin samalta kankaalta voi esittää mitään vakavasti otettavaa, pyhää tai kaunista.