Santa Sangre valkokangas

Alejandro Jodorowskyn surrealistisilla fyysisyyden ja hengen yhdistävillä kulttielokuvilla riittää yhä vetovoimaa. ELKE ry:n viime vuonna Suomen ensi-iltaan tuomaa hengellistä kilvoittelua ja maanpäällistä korruptiota kuvannutta The Holy Mountainia (La montaña sagrada, 1973) seuraa nyt uskonnollisen hurmoksen ja esittävän taiteen maailmaan Meksikon kaduille vievä Santa Sangre (1989). Elokuva viettää 35-vuotisjuhlavuottaan Cannesin ensiesityksensä jälkeen.

Kehitysvammaisten sairaalaan suljettu eläimellinen Fenix (Adan Jodorowsky / Axel Jodorowsky) vietti lapsuutensa kovakouraisen sirkusesiintyjä isän Orgon (Guy Stockwell) ja trapetsitaiteilija äiti Conchan (Blanca Guerra) vaatimusten välillä. Hän kokee elämän ilot ihastuksessa mykkään nuorallakävelijä Almaan (Faviola Elenka Tapia / Sabrina Dennison) sekä surut läheisen sirkuselefantin kuollessa.

Samaan aikaan uskonnollista kulttia johtava Concha menettää kaiken, kun hänen seuraajiensa Santa Sangre kirkko ajetaan maan tasalle ja tatuoidun naisesiintyjän (Thelma Tixou) suhde Orgon kanssa lähenee. Kosto johtaa verenvuodatukseen ja läheisistään erilleen joutunut Fenix kohtaa menneisyytensä ja manipuloivan äitinsä uudelleen vasta vuosien päästä.

Santa Sangressa Jodorowsky on luonut Georges Mélièsin kaltaisen taikurin tavoin elokuvan, jonka jokainen kohtaus on esittävän taiteen kaltainen performanssi. Uskonnon, sirkustaiteen ja tanssin toisiinsa rinnastava teos pohtii näiden kaikkien luomaa sisältöä elämälle sekä niiden konstruoitua luonnetta ihmisten omien usein itsekeskeisten päämäärien palveluksessa.

Yhteistyössä italialaisten elokuvantekijöiden Roberto Leonin ja Claudio Argento (Dario Argenton veli) kanssa syntynyt tarina yhdistää sairauskuvauksen, uskonnalliset metaforat ja meksikolaisen katukulttuuriin sisältyvän ilottelun giallo-elokuvien raakoihin murhiin. Jodorowskyn elokuville ominainen Latinalaisen Amerikan visuaalinen runsaus värien, Simon Boswellin musiikin rytmien sekä lavastuksen tasolla yhdistyy poikkeusyksilöiden kuvaamiseen kuin Tod Browning sirkusesiintyjien maailmaan sijoittuneessa kauhuklassikossa Freaks – kummajaiset (1932).

Hampaansa uskonnon tekopyhyyteen ja ihmisten hyväksikäyttöön upottava elokuva on samaan aikaan shakespearemainen perhetarina vihasta, kostosta ja rakkaudesta. Kaltoin kohdellun Fenix-pojan kasvamista seurataan lapsuutensa traumojen ja kärsimysten sekä äitinsä vallan vangitsemasta sätkynukesta omat halunsa tunnistavaksi aikuiseksi ja hengelliseksi toimijaksi.

Hallitsevan äitisuhteen lisäksi epäsuhtaisena ystävyyden kuvauksena Fenixin ja Alman välillä elokuva jatkaa ohjaajansa varhaisen teoksen Fando & Lis (Fando y Lis, 1968) viitoittamalla tiellä. Aikansa elokuville ominainen naisten kaltoin kohtelu on silmiinpistävää, mutta samaan aikaan heidät nostetaan miehiä otteessaan pitäväksi keskushenkilöiksi.

Surrealistisiin näkyihin ihmisten ja eläinten silmin sekä aikansa elokuvanteon konventioita rikkovaan avantgardeen yhdistyvään Santa Sangreen ei synny samanlaista intensiteettiä kuin The Holy Mountainiin. Tämä ei kenties ole Jodorowskyn tarkoituskaan vaan hänen tällä kertaa maanläheisemmän elokuvansa avautuu ennemmin Salvador Dalín maalauksia muistuttavan huuruisen kuumeunen logiikalla.

Uskonnon ja esittävän taiteen rinnastava Santa Sangre on visuaalisesti mieleenpainuva matka ihmisen eläimelliselle ja tuhoisalle puolelle. Sen raakuutta ja provosoivia teemoja ei voi suositelle kaikille katsojille, mutta se laajentaa kesän määrältään sekä laadultaan heikkoa elokuvatarjontaa ilahduttavasti.