Ruusuntuoksuinen kritiikki kapitalismille
Yli sadan vuoden ajan on Pariisissa kilpailtu vuosittain siitä, kuka ruusukasvattajista on risteyttänyt parhaan uuden ruusun. Bagatellen kansainvälisessä kilpailussa ruusun väritys, tuoksu, terälehtien muotoilu ja vastustuskyky tuholaisille ratkaisevat voittajan. Kauneuden tavoittelu on reunustettu paitsi intohimolla myös voitontahdolla.
Ranskalaisen Pierre Pinaudin ohjaamassa komediassa Evellä on maineikas menneisyys ruusunjalostajana, mutta hänen ruusutilansa on ajautunut vaikeuksiin. Kun rahat työntekijöihin loppuvat, Even assistentti hankkii avuksi kolme kuntoutettavaa, joskin puutarhatyöstä täysin pihalla olevaa ihmistä. Omalaatuinen joukkio antaa kaikkensa pelastaakseen tilan laittamalla toiveensa ainutlaatuisen ruusun kehittämiseen.
Vaikka elokuvaa markkinoidaan komediana, siltä ei pidä odottaa hulvatonta kohellusta. Sen sijaan komediallisuus syntyy pienistä arkisista hetkistä, joissa eritaustaiset ihmiset kohtaavat toisiaan. Ääneen nauramisen sijasta elokuva suosii humoristista tapaa tarkkailla maailmaa, mikä korostaa elokuvan herkkyyttä. Tästä huolimatta komediallista ulottuvuutta olisi voinut hyödyntää näkyvämmin ja rohkeammin.
Elokuvan kantavana voimana toimii pääosassa oleva Catherine Frot, joka on tunnettu ja tuottelias näyttelijä. Hän on esiintynyt lukuisissa draamakomedioissa aiemminkin, ja muun muassa Margueritesta (2015) hänet palkittiin parhaana pääosan esittäjänä Césarilla, Ranskan kansallisella elokuvapalkinnolla. Frot tuokin Ruusuntekijään hyväntahtoista ja luontaisalta tuntuvaa otetta vahvaan, itsenäiseen naiseen, joka pyrkii pienyrittäjänä kamppailemaan ympärillä olevia suuryrityksiä vastaan.
Ruusuntekijän tarina on yksinkertainen ja vähäeleinen, jopa siihen asti, että se on turhan ennalta-arvattava juonenkäänteissään. Juonen omaperäisyyden puutetta on yritetty korvata rakentamalla elokuvan altavastaajista symboleita kapitalistisessa ja uusliberalistisessa yhteiskunnassa. Isot, voittoa tavoittelevat yritykset kuvataan sieluttomina rahantekokoneina, joille ruusujen kauneus on tuote, ei tavoite. Pienet perheyritykset joutuvat taistelemaan oikeudestaan pitää kiinni perinteisistä luomisen arvoista.
Elokuvan päähenkilöt ovat kaikki enemmän tai vähemmän tuottavan työn ulkopuolelle tipahtaneita, ja he kaikki myös kamppailevat tullakseen hyväksytyksi maailmassa, jossa heitä tuomitaan tehokkuuden ja tuottavuuden mittareilla. Kapitalismin kritiikin voimakkain sanoma löytyykin tavasta, jolla nämä sivuun sysätyt ihmiset löytävät toisensa ja rakentavat oman vaihtoehtoisen perheensä, jossa heitä arvostetaan ja tuetaan.
Samalla kun ruusut kasvavat ja joko kukoistavat tai kuihtuvat, myös tarinan henkilöt kasvavat, muuttuvat ja oppivat toisiltaan. Komediallisuudesta siirrytään elokuvan kehittyessä yhä enemmän kohti draamallisuutta. Yhtäältä kehitystarina syventää elokuvan sanomaa avaten uusia kerroksia terälehtien välistä. Toisaalta draamallisuuden syventäminen syrjäyttää luvattua komediallisuutta.
Kokonaisuutena Ruusuntekijä on helposti katsottavissa, mutta yhtä helposti unohdettavissa. Hetkittäisiä onnistumisia rasittaa niiden ennalta-arvattavuus, joka tylsyttää elokuvaa ja sen havaintoja yhteiskunnasta.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
The Matrix Resurrections
Matrix-saagan henkiinherätys tarjoaa tuttuja maisemia itsetietoiseen kommentaariin verhoiltuna.
Edellinen: Vinski ja näkymättömyyspulveri
Korkeatasoisesti toteutettu ja kerronnaltaan sujuva Vinski ja näkymättömyyspulveri on onnistunut koko perheen elokuva.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta