Roskisprinssi valkokangas

Menolippu jonnekin, kauas pääkaupungin luksustalosta ja vanhempien tulevaisuuspainostuksista. Junassa söpö blondi ja asemalla rääväsuinen brunette. Romanttinen kesämaisema ja leirintäalueen grillissä valmistuva sisäfile. Mutta rahat loppuvat ja todellisuus kutsuu. Pappa betalar on muisto vain. Uudessa itsenäisessä elämässä juuri ylioppilaaksi kirjoittaneen Jedin kämppis on alkoholistimummo ja leipä tulee pöytään vähemmän hohdokkaalla perusduunilla. Alkaa roskisprinssin arki pikkukaupungissa.

Tuija Lehtisen samannimiseen nuortenromaaniin perustuvalle elokuvalle on annettava kiitosta siitä, että se puhuu suoraan nuorten elämää koskettavista aiheista, kuten vaikka seksistä. Roskisprinssi käsittelee perhesuhteita, ystävyyttä, ihastumisia ja suhteita sekä aikuistumisen haasteita. Päähenkilö Jedin (Jon-Jon Geitel) tarina osoittaa, että joskus elämässä opettavaisinta ovat harhapolut. Koulutus- ja uraputki ei jatkukaan suoraan ylioppilaskirjoituksista lääkikseen, mutta oman elannon ansaitseminen ja uudenlainen yhteisö erilaisine ihmisineen ovat omiaan kasvattamaan.

Jedin suuri kapina on hypätä junaan äidin setelit taskussa. Lulu (Pihla Maalismaa) taas hengailee itäsuomalaisen pikkukaupungin gangstan kanssa ja sammuu kerran jos toisenkin kotikuistille. Vaikka aluksi kahden kapinallisen kemiat eivät ihan pelaakaan yhteen, on vähän liiankin selvää, että säpinää on luvassa.

Lasten- ja nuortenelokuvistaan, kuten Poika ja ilves, tunnettu Raimo O. Niemi on ohjannut sympaattisen elokuvan, joka ei ihan pääse karkuun stereotypioita, muttei kuitenkaan ole hampaaton. Suuria tunteita ja draamaa nähdään, mutta kehykset ovat kohtuullisen realistiset ja huumori keventää. Henkilöt ja tilanteet tarjoavat samastumispintaa. Kokonaisuus on ehjä, mutta sovitus ei ole ihan ongelmaton. Kerronta on hieman pomppivaa ja esimerkiksi kesä on ohi hujauksessa. Kulissina toimii idylliseltä näyttävä Joensuu.

Tuore näyttelijäkasvo Pihla Maalismaa voittaa puolelleen näyttelemällä räiskyvää Lulua hurmaavan luonnollisesti. Jon-Jon Geitel tekee myös hyvää työtä, mutta on hieman jäykkä. Pääparin välillä ei sinkoile villejä kipinöitä, mutta se tekee tavallaan elokuvasta todentuntuisemman. Milla Kaitalahden suoritus Lulun ystävänä on puolestaan teennäinen. Sallan rooli on kuitenkin jo lähtökohtaisesti kliseiden vanki. Yksiulotteisen jäinen ja pinnallinen pissishahmo on kerta kaikkiaan väsynyt idea.

Viisasta olisi myös ollut jättää käsikirjoituksen kuittailut esimerkiksi Jedin stadilaisesta aksentista suosiolla pois, kun nuoren näyttelijäporukan ”murre” on yhtäläisen pääkaupunkilainen.

Sivurooleissa on varsinainen dream team suomalaisen elokuvan ja teatterin kasvoja. Kristiina Elstelä on mainio Veerana, joka ottaa Jedin alivuokralaisekseen. Pullantuoksu loistaa poissaolollaan, vuokraemäntä pitää enemmän viinasta ja karaoken laulamisesta hellyttävän juopporemminsä (Jon Eikemo, Oiva Lohtander ja Risto Salmi) kanssa. Veeran ja Jedin yllättävä ystävyys on elokuvan kauneinta antia. Kari Heiskanen on Jedin kylmähkö isä ja Katariina Kaitue yläluokkaisen boheemi äiti. Herkullinen on myös Saastamoinen (Heikki Silvennoinen), Jedin roskakuskikollega.

Roskisprinssi on elokuva, jonka voisi kuvitella iskevän nimenomaan kohdeyleisöönsä eli nuorisoon. Pääosien näyttelijät ovat nuoria ja raikkaita, sivurooleissa komppaa joukko taitavia konkareita. Kliseiltä ei ihan vältytä, mutta kokonaisuus on lämminhenkinen ja tarina suloinen olematta turhan sokerinen.