On the road, once again

Aika kultaa muistoja ehkä turhan usein, mutta silti tuntuu, että muinainen Riemukupla-elokuva (The Love Bug, 1968) tarjosi ihan kelvollisen viihde-elokuvaelämyksen. Se ei valitettavasti jäänyt ainoaksi kuplailotteluksi. Samalla teemalla työstettiin muutama katkeransuloinen jatko-osakin. Ja kuinka ollakaan, Kupla on täällä taas. Tuotantotiimi ei ole selvästi saanut tarpeekseen omapäisen auton seikkailuista. Katsojat kenties ovat?

© 2005 Walt Disney PicturesRiemukupla: Tankki täynnä -elokuvan jälkeen voi epäilyttä vastata edeltävään kysymykseen myöntävästi. Disneyn uudelleenlämmittely on nimittäin valitettavan keskinkertainen tuotos. Se luottaa liiaksi perinteiseen koko perheelle suunnatun elokuvan kaavaan. Tutun turvallisiin raameihin valetaan hyvän ja pahan välistä taistelua ja perhesuhteiden nimeen vannomista. Kokonaisuus kruunataan puhtaan valkoisilla hammasrivistöillä. Kaikki tuntuu liian ennalta arvattavalta. Kaikki tuntuu liian Disneyltä.

© 2005 Walt Disney PicturesLindsay Lohan on skeittilaudan päällä ja auton ratissa viihtyvä kalifornialaispimu, joka on juuri valmistunut collegesta. Juhlan kunniaksi isä tarjoaa tyttärelleen hampurilaisaterian ja ostaa romuttamolta viimeisen tuomion saaneen kuplavolkkarin. Pelastettu menopeli on tietysti ystävämme Herbie. Tyttö ja auto tutustuvat. Tyttö kilpailee autolla pahaa setää vastaan. Auto suuttuu ja ruiskii öljyä. Auto leppyy. Taas ajetaan. Tyttö ja poika ihastuvat. Hymyillään. Ja sitä rataa.

Tankki täynnä on selkeästi lapsille suunnattu elokuva. Juuri sen takia harmittaa, miten pahasti lapsia aliarvioidaan. Aitous ja oivaltavuus on korvattu tekopirteällä ylinäyttelemisellä. Aivan kuin näyttelijöillä olisi naamarit kasvoillaan. Karmealta kuulostava suomenkielinen dubbaus toki korostaa vaikutelmaa äärimmilleen, mutta siitäkin huolimatta elokuvaan luotu ilmapiiri vaikuttaa valitettavan teennäiseltä. Lohan näyttää sievältä, kokeneet herrat Michael Keaton ja Matt Dillon surkeilta.

© 2005 Walt Disney PicturesKuvallinen kieli on miellyttävää katsottavaa. Elokuvan visuaalisuus on silkkaa jenkkimuovia, mutta hauskalla tavalla toteutettua. Ahkerasti kilpa-ajokohtauksia halkova split-screen luo haaleaa retrofiilistä, ja menneiden vuosikymmenten rock antaa imua kohtauksiin. Ennen pitkää musiikkivalinnat kuitenkin lipsuvat pahasti kornin puolelle. Hermostuneen nopeaksi yltyvä leikkaus ja paikoin yllättävän ahtaaksi rajattu kuvaus tuntuvat nekin lopulta peittelevän glitterin ja kiillon alle peiteltyä totuutta. Herbien tankki on tyhjä. Sen uudet temput eivät jaksa innostaa.

Kuplavolkkari näyttää sentään edelleen kuplavolkkarilta, eikä sitä olla lähdetty liikoja muokkaamaan. Myönnetään, että takaspoileri on jo iso askel kielletylle alueelle, mutta tämän verran voinemme Täyden tankin tapauksessa myöntyä. Tämä tekele kun on häpeilemättömän siloteltua sunnuntaisiirappia. Mansikanmakuinen HubbaBubba lienee vertailukohteista lähin. Pakolliselta tähtilipun heiluttelulta ja kansallishymnin kuulemiselta ei vältytä, ja tytön ja pojan pusu säästetään sinne viimeisille minuuteille. Haukotus. Nostalgiannälkään tätä ei voi suositella, aivottomaan krapulapäivään ehkä.

* *
Arvostelukäytännöt