Ranskalaista häähumua 2 valkokangas

Ranskalaista häähumua (2014) keräsi ilmestymisvuotenaan laajat kävijämäärät kotimaassaan Ranskassa. Sen keskiössä oli konservatiivinen ja perikatolilainen ranskalaisperhe, jonka tyttäret astelevat avioliiton satamaan eri uskontokunnista tulevien vävyjen (Ary Abittan, Medi Sadoun, Frédéric Chau, Noom Diawara) kanssa. Ennakkoluuloja löytyy kaikilta ja rasismia lähestyttiin kevyen huumorin kautta, mikä selkeästi iski katsojiin positiivisella asenteellaan.

Häiden jälkeen Claude (Christian Clavier) ja Marie Verneuil (Chantal Lauby) haluavat rauhoittua ja viettää eläkepäiviään lastenlastensa kanssa rauhassa. Vävyt ovat kuitenkin havahtuneet ranskalaiseen rasismiin ja pohtivat perheidensä kanssa muuttoa ulkomaille. Claude ja Marie päättävät, että estääkseen tyttäriensä muutot heidän täytyy muistuttaa vävyjään siitä, miten ihana Ranska voi olla.

Ensimmäisen osan tarina on rakennettu häiden ympärille ja se toi helposti yhteen Verneuilin suvun vävyineen ja nuorimman tyttären tulevan norsunluurannikkolaisperheen, Koffit. Jatko-osa haarautuu joka suuntaan, kun sisarukset haaveilevat elämästä Ranskan ulkopuolella. Perheen tyttäret jäävät kaikkien päätösten teosta sivuun ja elokuva keskittyy pitkälti vain miesten tunteisiin. Pelkät muuttoaikeet eivät riitä, vaan mukaan on liitetty talibaanipuutarhuri Arash (Hedi Bouchenafa) ja Koffit saapuvat mukaan kuvioihin uusien hääjuhlien merkeissä. Ranskalaista häähumua 2 ei keskity mihinkään ja sama toistuu sen huumorissa, joka menettää teränsä.

Ranskalaista häähumua 2 jatkaa samalla ajatuksella kuin ensimmäinen. Se alleviivaa kaikilta löytyviä ennakkoluuloja ja rasistisia ajatuksia. Siinä missä ensimmäinen osa kuitenkin painotti erityisesti uskontojen eroja ja yhtäläisyyksiä, lähtee toinen osa levittämään rasistisia vitsejään koskemaan vävyjen kotimaita ja perheitä. Huumorilla ei ole terävyyttä tai päämäärää toisin kuin edellisessä osassa, jossa loppu onnistui kokomaan ajatuksia yhteen. Tästä syystä uusimman osan rasistiset lotkautukset jäävät leijumaan ikävästi ilmaan ja koko elokuvan yllä leijuu outo kolonialismin ihailu.

Ranskalaista häähumua 2 ei tiedä mitä se haluaa. Päämäärättömyys näkyy sekavuutena ja huumori, joka edellisessä osassa oli osattu valjastaa yhden idean pyörittelyyn, ei nyt toimi lainkaan. Laiskalla jatko-osalla ei ole samaa särmää kuin ensimmäisellä. Ranskalaista yhteisöllisyyttä väläytellään ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin ja rasismi lakaistaan maton alle.