Rakkaus- ja sairauskertomus kietoutuvat yhteen taiteilijapariskunnan tarinassa

Kotimainen draamaelokuva Putoavia enkeleitä kietoo kiinnostavasti yhteen rakkaus- ja sairauskertomuksen, jonka keskiössä on sodanjälkeisen Suomen ehkäpä tunnetuin taiteilijapariskunta, kirjailijat Aila Meriluoto (s. 1924) ja Lauri Viita (1916–65). Tai pikemminkin nimenomaan kuvitteelliset Meriluoto ja Viita, sillä kyseessä ovat toisten taiteentekijöiden kehittelemät ja jalostamat tarinahahmot, jotka elävät fiktiossaan omalakisesti ja vapaana liiasta faktuaalisesta painolastista ja historiallisesta tarkkuudesta.

Putoavia enkeleitäPutoavia enkeleitä ei olekaan mikään varsinainen elämäkertaelokuva, pönäkkä näköispatsas, joilla ei monesti tunnu olevan juuri mitään uutta kerrottavaa kohteistaan. Olkoonkin, että elokuvan henkilöillä on todelliset esikuvansa ja että se ammentaa alunperin ideansa Meriluodon kirjoittamasta teoksesta Lauri Viita – legenda jo eläessään (1974), Putoavia enkeleitä pyrkii olemaan omanlaisensa ja yleispätevämminkin toimiva kuvaus yhdestä avioliitosta ja taiteilijaelämästä. Ja tässä pyrkimyksessään elokuva onnistuukin kerrassaan kiehtovasti.

Putoavia enkeleitäElokuvan näkijäksi, kokijaksi ja eräänlaiseksi kertojanääneksi valtuutettu hahmo on kirjailijapariskunnalle luotu fiktiivinen tytär Helena, joka ihailee lähes sokeasti jo kuollutta isäänsä ja käy läpi äitinsä kanssa tämän käsikirjoitusta isän elämästä. Kahdella aikatasolla sujuvasti liikkuva tarina kuvaa yhtäältä tamperelaisen työläiskirjailijan ja nuoren runotytön roihahtavaa romanssia ja avioliiton alkuunsa onnellisia mutta vähitellen ahdistaviksi muuttuvia hetkiä 1940–50-luvuilla.

Putoavia enkeleitäToisella tarinatasolla eletään 1970-lukua, aikaa, jolloin Meriluoto valmistelee muistelmateostaan skitsofreniaan sairastuneesta edesmenneestä puolisostaan. Itsenäistynyt vanhempi nainen joutuu aikuisikään ehtineen tyttärensä – jonka voisi myös kirjailijattaren itsensä päänsisäiseksi ääneksi, mielikuvitustyttäreksi tulkita – kautta katsomaan taaksepäin, kohtaamaan oman menneisyytensä ja tekemään tiliä elämästään yhtä lailla itselleen kuin vastauksia vaativalle lapselleen.

Putoavia enkeleitä on teatteriohjaajana, näyttelijänä ja lyhytelokuvastaan Pieni pyhiinvaellus (2000) tunnetun Heikki Kujanpään ensimmäinen täyspitkä teatterielokuva Sen paremmin elokuvan ohjaaja kuin sen keskeisissä rooleissa olevat näyttelijätkään eivät ole kuitenkaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Yleisö- ja arvostelumenestykseksi osoittautunut samanniminen näytelmä sai ensi-iltansa vuonna 2005 Q-teatterin lavalla.

Ei siis olekaan mikään ihme, että tosielämän näyttelijäpariskunta Tommi Korpela ja Elina Knihtilä ovat rooleissaan Viitana ja Meriluotona äärimmäisen varmoja, uskottavia ja luonnikkaita. Puhumattakaan rankan kaksoisroolin nuorena Ailana ja kirjailijapariskunnan kuvitteellisena tyttärenä vetävästä Elena Leevestä, joka on mukana lähestulkoon jokaisessa elokuvan kohtauksessa.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,7 / 3 henkilöä

Lue myös