Mr. Magoo valkokangas

Hollywoodin unelmatehdas on kokenut voimakasta veren lisäystä. Siipiensä kantavuutta kokeilemaan on tullut vierastyöläisiä niin Euroopasta kuin Aasiastakin. Saksalaisen Roland Emmerichin hulvattomien ötökkäkomedioiden ja hongkongilaisen John Woon tiukkojen actionrainojen suosio on houkutellut paikalle myös epätoivottuja, vain kitkettäväksi kelpaavia rikkaruohoja. Hollywoodiin juurtuneen Woon maanmiehen Stanley Tongin (Tong Kwai-Lai) Amerikan esikoinen onkin kammottava ohdakkeen ja horsmanretaleen ristetytys - oikea rentunruusu. Täytyy vain toivoa että lajia pystytään jatkossa jalostamaan ...tai että ohjaaja ei ole liikaksi asti juurtunut kukkapenkkiinsä.

Mr. Quincy Magoo (Leslie Nielsen) on ökyrikas puolisokea miljönääri, joka haahuilee tilanteesta ja vaarasta toiseen vain hyvän onnensa, veljenpoikansa Waldon (Matt Keeslar) ja uskollisen bulldoginsa, Angusin ohjaamana. Sankari sekaantuu tietämättään "Kuristanian tähden", jalokiven varastaneiden kämmäririkollisten puuhasteluun. Magoo joutuukin tilanteen seurauksena yhtäkkiä Amerikan ikiomien suosikkijärjestöjen, FBI:n ja CIA:n tollopoliisien silmälläpidon kohteeksi.

Mitään asioista tietämätöntä luonnonlasta vaanivat poliisien ohella myös timanttinsa kadottaneet rikolliset. Ja Mr. Magoota näyttää vain kiinnostavan miten naittaa veljenpoikansa kauniille Kuristanian edustajalle Stacey Sampananhoditralle (Jennifer Gardner)...

Tekohauska ei naurata

Valkokankaalla on vipeltänyt vaihtelevalla menestyksellä jos jonkinlaista aikaisempaa animaatio- ja sarjakuvahahmoa. Tim Burton onnistui muokkaamaan ohjauksessaan Gotham Cityn tuen ja turvan taloudellisesti menestyneeksi elokuvasankariksi, Mark A. Z. Dippé sen sijaan loi Todd McFarlanen keksimän tuoreen, helvetin voimia vastaan käyneen viittaritarin erinomaiset ensiaskeleet. Molemmat ohjaajat ymmärsivät puhaltaa tarinaansa jotakin uutta ja omintakeista. Piirroshahmoiksi syntyneiden hahmojen elävöittämisprosessi todellisten näyttelijöiden temmellyskentäksi on jo sinänsä vaikeaa ja ongelmat kasvavat entisestään, kun ohjaajalla ei ole mitään sanottavaa tai näkökulmaa.

Hongkong-karate-leffoilla uransa luoneen Stanley Tongin yritelmä puhaltaa henkiin 60-luvun televisioyleisöä hauskuttanut animaatioklassikko epäonnistuu täydellisesti. Vailla minkäänlaista pyrkimystä myönnytyksiin "elävöittämisprosessissaan" ohjaaja onnistuu luomaan katsojiensa kärsimykseksi järkyttävän räpellyksen. Vailla tuoretta näkökulmaa tai todellista kuningasideaa Tong pyrkiikin vain luomaan yksiyhteen sopivan tarinan leffansa esikuvasta. Vaivautumatta miettimään minuutiksikaan Magoo-välitrippi-sarjan luonnetta, tehokkuutta ja tarinamuotoa ohjaaja vääntää jo alkumereistä lähtien itseään pahasti toistavan ja jahkailevan tarinan. Kuusiminuuttisena pyörinyt hauska animaatiosarja on muuttunut kokoillan elokuvainfernoksi. Yritys on yhtä surkea kuin yrittäisi vääntää jaksoa Springfieldin pallosilmistä näytelmäelokuvaksi ilman minkäänlaista pienintäkään ajatusta The Simpsons -sarjan luonteesta.

Disneyn kriisi

Jahkailevan tarinan täydentää todellinen osaamattomuuden ylistys näyttelijärintamalla. Leslie Nielsenin kapoinen näyttelijäarsenaali tulee jälleen kerran testattua näyttelijän toistaessa pääroolissaan vanhoja jo aikaa sitten kulahtaneita ja inflaatiota kärsineitä manööverejään. Sarjakuvamainen "voimahöhöttely" yhdistettynä tarkoitukselliseen (voi vain toivoa että se oli tarkoituksellista!) ylinäyttelemiseen takaa varmasti katsojan leffan aikana kokeman vaivautumisefektin. Heikkoa pääroolia tukevat (jos mahdollista) vielä heikommat sivuroolien esittäjät. Kyseenalaisen kunnian erinomaisesta heikkoudestaan ansaitsevat mm. Matthew Keeslar päähahmon veljenpoikana ja Stephen Tobolowsky Magoota kyttäävänä FBI-agenttina. Cameo-roolissa esiintyvää Malcom McDowellia tuleekin sääli hänen joutuessaan näyttelemään todellisten pökkelöiden keskellä.

Mr. Magoo täydentää surkeudellaan Disney-yhtiön viimevuosien näytelmäelokuvien saralla tekemät ohilyönnit. Ideamyllyn tyhjyyttä kuvaakin masentava sarja todellisia pettymyksiä. Dalmatialaisten pennuista lähtenyt alamäki kattaa sellaiset surkuhupaisat yritelmät kuin George of the Jungle, Jungle2Jungle, That Darn Cat! ja Flubber. Stanley Tongin yritys "Disney-kaavalla" rakentaa puhtaasti nimekkään päänäyttelijän ympärille rakennettu leffa epäonnistuu edeltäjiensä tavoin - nyt vain kymmenen kertaa pahemmin. Olematta edes kertaakaan hauska, Mr. Magoo aiheuttaa vain sadattelua ja pahaa mieltä katsojissaan täydellisesti hukkaan menneistä leffalippuun kulutetuista pennosista. Välttäkää kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin tätä onnettomuutta.