Monster's Ball valkokangas

Musta vanki odottaa teloitustaan kuolemansellissä puolirasistisen valkoisen vartijan ja hänen poikansa valvonnassa. Vangin vaimo kärsii kellon edetessä, sillä hänellä on muitakin ongelmia, mm. ylipainoisen poikansa vuoksi, joka syö kaiken, mitä äidin rahalla vain saa. Vartijan letkuissa oleva isäukko on lukuisien edeltävien sukupolviensa tavoin parkkiintunut neekerinvihaaja. Vartija ei ole itse kuitenkaan niin varma.

Tässä alkuasetelma Oscar-palkinnon kauniille Halle Berrylle tuoneessa Monster’s Ballissa (2001), joka suuresta maineestaan huolimatta on hyvin ns. independent-elokuvan oloinen, pienimuotoinen ja hento. Ilman Billy Bob Thorntonin (vartija Hank Grotowski) ja Berryn (äiti Leticia Musgrove) vahvoja näyttelijäsuorituksia elokuva ei olisikaan säväyttänyt eikä eronnut juuri mitenkään televisiosta niin tutuista "kun elämä satuttaa" -tyyppisistä jenkkielokuvista. Monster’s Ballin ansiot lepäävätkin yksinomaan kameran ele eleeltä vangitsemien päätähtiensä varassa. Thornton ei ole koskaan ollut tavallisempi eikä Berry työväenluokkaisempi. Molemmat onnistuvat.

Muuten elokuva onkin vain pikkunätti kuvaus Georgian maaseudun syvään juurtuneista etelän asenteista, joiden syntyjä syviä ei pohdita sen kummemmin, näytetäänpähän vain, että siellä ovat ja ehkä pysyvätkin. Huomattavasti tehokkaampaa kuvausta aiheesta tarjoaa esimerkiksi älykkönäyttelijä James Woodsin uskomaton roolityö elokuvassa Ghosts of Mississippi (1996), jossa kansalaisoikeustaistelijan tappanut Byron De La Beckwith kulkee kymmenet vuodet vapaalla jalalla valkoisten valamiehistöjen ansiosta, kunnes oikeus koittaa. Tästä kohtuuttomasta vertailukohdastako johtuen Monster’s Ball ei kokonaisuutena ottaen jaksa säväyttää? Mieleen jäävät vain Grotowski ja Leticia, ei muuta.