Alamäessä

Mainosohjaaja Mehdi Norowzianin debyyttielokuva on pienimuotoinen kuvaus mietteliäästä vankilakundista, joka vapautuu 15 vuoden lusimisen jälkeen työskennelläkseen kadunvarsikuppilassa. Stephen Bloom on hänen nimensä ja mies pitää kirjoittamisesta. Leo seuraa hänen ja erään Mary Bloomin (Elizabeth Shue) tarinaa vuorotellen takapajuisessa Mississippissä. Mehdi ohjaa uneliaasti ja yksinkertaisesti hailakoissa väreissä, ilmeisesti arjen harmautta tavoitellen. Mikään ei nostakaan Leoa tavallisen työväenluokkakuvauksen yläpuolelle. Ajoittaisten tragedioidenkin kuvaus jää puolitiehen.

Nykyisten Hollywood-megahittien puristuksessa on tietenkin ymmärrettävää, että maahantuojat haluavat ohjelmistoihinsa aikuiseen makuun paremmin sopivia draamoja, jotta yli kolmekymppisetkin jaksavat raahautua megaplex-teattereihin. Leosta puuttuu kuitenkin se suurempi dynamiikka, joka oikeuttaisi kyseisen uhrauksen vapaa-ajastaan. Se on vain tylsä, piste.

Joseph Fiennes on esittänyt komeasti taitojaan muiden tähtien rinnalla esimerkiksi hienossa sotaeepoksessa Vihollinen porteilla (2001) ja romanttisessa komediassa Rakastunut Shakespeare (1999), mutta sai Leossa kantaakseen varsinaisen pääroolin, jonka hoitaa vajavaisen karismansa kantaen tyydyttävästi. Jos Leo olisi ollut suuren budjetin viihde-elokuva, floppi olisi kuitenkin ollut selviö. Elokuvan väriläiskäksi palkattu veteraani Dennis Hopper esittää hänelle viime vuosina tyypilliseksi tulleen roiston roolinsa, joka esiintyi vain eri nimellä esimerkiksi 24-sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella. Kaikenlainen tuoreus tai innovatiivisuus loistavat Leossa poissaolollaan.

Arvostelukäytännöt