Tissi ja kuu valkokangas

Bigas Lunan ohjaama, neljä vuotta sitten valmistunut Tissi ja kuu edustaa espanjalaisen nykyelokuvan rehevän värikästä laitaa. Koska tällaisia teoksia näkyy Suomessa aivan liian vähän, on hienoa, että elokuva ylipäätään nähdään täkäläisillä valkokankailla - edes näin monen vuoden jälkeen. Tissi ja kuu ei varmaan kerro mitään sellaista, mitä Lunaa nimekkäämmät eurooppalaisohjaajat eivät olisi aiemmin käsitelleet, mutta siitä huolimatta sen aurinkoinen estottomuus viehättää kevättä odottavaa suomalaiskatsojaa.

Pieni poika Tete (Biel Duran) hermostuu, kun hänen vastasyntynyt veljensä saa äidiltä kaiken huomion ja saa vieläpä mussuttaa äidin rintaa. Moisesta epäoikeudenmukaisuudesta hermostunut poika päättää, että myös hänen on saatava tissi, jota imeä. Kaupunkiin muuttaneen kauniin Estrelitan uhkeat imetysnisät sekoittavatkin pojan pään. Estrelita (Mathilda May) on tosin naimisissa sirkuksen mukana kiertävän pierutaiteilijan kanssa. Mukaan kuvioon tulee myös Teteä vanhempi poika Miguel (Miguel Poveda), joka rakastuu kuolettavasti Estrelitaan ja lopulta herättää tämän mielenkiinnon...

Fellinin ja Buñuelin jalanjäljillä

Rintojen ympärillä pyörivä Tissi ja kuu on kaikessa epätasaisuudessaan aidosti espanjalainen elokuva. Rakkauskuviota olennaisempaa on ohjaajan tapa sekoittaa todellisuus ja mielikuvitus sopaksi, jossa katsoja ei erota mikä on totta ja mikä päähenkilön kuvitelmaa. Tuttu juttu kaikille Fellinin ystäville. Pikkupojan tissikompleksi tuokin mieleen Fellinin elokuvat, erityisesti Amarcordin. Toden ja fantasian limittäminen tuo mieleen myös latinalais-amerikkalaisen "maagisen realismin" tyylipiirteet. Toisaalta esikuva realistisen elokuvakerronnan murtamiselle löytyy tietysti kotimaasta, armoitetulta rienaajalta Luis Buñuelilta.

Hetkittäin elokuva on aika absurdia katsottavaa. Pojan unelma maitoa syöksevästä rinnasta näyttää luonnollisemmalta kuin joukko katalonian ja EU:n lippua heiluttavia espanjalaisia. EU:n lippua vilautellaan elokuvassa muutenkin mitä kummallisimmissa yhteyksissä.

Ilman pikkupojan näkökulmaa Tissi ja kuu muuttuisi melko tavanomaiseksi, rahvaanomaisen pikkutuhmaksi kolmiodraamaksi. Rintaa himoitseva poika nostaa elokuvan tavallista huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, suorastaan hersyväksi teokseksi. Fellinin tyylistä, karnevalistista ja samalla herkkää aisti-ilottelua näkee nykyään harvoin.

Miehen tie näyttää elokuvassa kulkevan rinnasta rintaan. Läpäistyään miehisen siirtymäriitin poika voi taas elokuvan lopussa palata imemään äitinsä rintaa. Ympyrä on sulkeutunut.