Herran kämmenellä kärsiä mä saan

Kirjailija Philip Pullmanin Universumin tomu -trilogia (1995–2000) on yksi arvostetuimmista ja palkituimmista fantasiakirjasarjoista. Teokset valittiin Carnagie-palkinnolla kuluneen 70 vuoden merkittävimmiksi nuortenkirjoiksi, ja Pullman pokkasi 2002 Whitbreadin vuoden kirja -palkinnon, joka jaettiin ensimmäistä kertaa lasten- ja nuortenkirjalle. Ruotsalaisetkin ehtivät myöntää Astrid Lindgren -muistopalkinnon viiden miljoonan kruunun rahasumman kera.

© 2007 New Line CinemJohn Miltonin Kadotetusta Paratiisista ja William Blaken runoista perusasetelmansa ammentavaa trilogiaa ei ole tätä ennen edes yritetty filmatisoida. Eräs syy on siinä, että ateistisen Pullmanin kirjasarjan pääteema kyseenalaistaa vahvasti sekä maalliset että ennen kaikkea uskonnolliset auktoriteetit. Pullmanin kritiikki erityisesti katolista kirkkoa kohtaan on erittäin suoraa ja selväsanaista.

Moni klassinen fantasiakirjailijahan on ollut taustaltaan hyvinkin uskonnollinen, joten Pullmanin trilogian voi nähdä eräänlaisena anti-Narniana, jossa vapaa tahto, tasavertaisuus ja neutraalin tiedon arvostus merkitsevät enemmän kuin kahlitseva, pakkosyötetty uskonnollisuus ja dogmat. Kirjailija ei vastusta niinkään uskomuksia kuin valtauskontoja. Filmatisoinnissa on otettu edellämainitut seikat huomioon, valitettavasti lähinnä rahan ja suvaitsemattomimpien ihmisryhmien ehdoilla.

© 2007 New Line CinemChris Weitzin elokuvaversio kertoo kyllä kirjan päätapahtumat, mutta melkoinen osa syvemmistä viittauksista ja sisällön painoarvosta on suodatettu pois. Ohjaaja totesikin, että liian selkeä uskontovastaisuus tekisi elokuvasta taloudellisen riskin Yhdysvalloissa, vaikutusvaltaisten konservatiivihihhulien luvatussa maassa.

Kiihkouskovaiset etujärjestöt huolestuivat yhtä kaikki. Huolena on nimittäin, että Kultaisesta kompassista pitävät lapset innostuisivat lukemaan alkuperäisteokset. Kirjojen lukeminenhan on tunnetusti itsestään Saatanasta, moisista saattaa saada uusia ajatuksia ja näkökulmia.

© 2007 New Line CinemBrittikirjan jenkkitoteutus näkyy uskontoteemojen typistämisen lisäksi myös siinä, että joukkotaisteluiden väkivalta on toteutettu koko perheen verettömänä viihteenä. Pullmanin universumiin ei ole onneksi muuten koskettu, ja elokuvan höyrypunk-henkinen rinnakkaismaailma puhuvine jääkarhuineen, viktoriaanisine kojeineen ja suomalaisine noitineen eroaa edukseen perusfantasiamaailmoista. Päänoita Serafina Pekkala (Eva Green) on kotoisin Lapista, ja Pekkalalla on Kaisa-niminen hanhikin, tosin urospuolinen sellainen.

Metafysiikkaa ja jungilaisia filosofioita hyödyntäneen Pullmanin parhaita ideoita ovat eläinhahmoiset daimonit, ihmissielun fyysiset ilmentymät. Daimonit vakiinnuttavat hahmonsa lasten saavuttaessa murrosiän, joten kirkonmiesten ratkaisuna on lobotomian ja henkisen kastraation yhdistelmä. Jotta lapset eivät joutuisi syntiin ja viettelykseen, heidän daimoninsa eli henkinen minänsä on latistettava ja tuhottava. Kliiniset ihmiskokeet lapsilla ovat elokuvan särmikkäintä antia.

© 2007 New Line CinemLukuisat tähtinäyttelijät tuovat sivurooleihin lisäarvoa, ja elokuvan päähenkilöä, nuorta Lyra-tyttöä näyttelevä tulokas Dakota Blue Richards, 13, on raikas valinta. Kaapattua ystäväänsä pelastamaan lähtevä Lyra on ajoittain turhankin neuvokas, mutta viisikkomaisesta sävystä huolimatta on piristävää nähdä nuori tyttö aktiivisessa pelastajaroolissa iänikuisten nuorukaismessiaiden sijaan.

Ajoittain varsin sekavarytmiseen seikkailuun keskittyvä Kultainen kompassi on visuaalisesti näyttävä, mutta ei kohoa niihin korkeuksiin joihin kirjan teemat olisivat antaneet mahdollisuuden. Lattea poliittinen korrektius ei ole suotavaa lasten seikkailuviihteessäkään, joten toivottavasti kaksi seuraavaa osaa filmatisoitaisiin näkemyksellisemmin. Tosin uhkapeli uskonnollisten ryhmien miellyttämisen kanssa epäonnistui ja elokuva ehti flopata rapakon takana, joten jatko-osia ei kenties edes nähdä lainkaan.

Moista ei kannata murehtia, vaan kannattaa toteuttaa kiihkolahkolaisten pahin pelko ja "turmella" lapset, nuoret ja älykkään moniulotteisesta fantasiasta nauttivat aikuiset hankkimalla heille elokuvalipun sijasta Pullmanin kirjasarja joululahjaksi. Lukeminen kannattaa aina.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2 /3 henkilöä