Kukkia ja sidontaa valkokangas

Keskimäärin turvallisuushakuisen kotimaisen elokuvan keskellä Kukkia ja sidontaa on erinomaisen piristävä tapaus. Komedian mieltää helposti suoranaiseksi jatkoksi suositulle ja onnistuneelle tv-sarjalle Vapaa pudotus, jossa Janne Kuusi viimeksi ohjasi teatteriryhmä Stella Polarista.

Kukkien ja sidonnan tekotapa on samansuuntainen kuin sarjan. Näyttelijät ovat improvisoineet, ideoineet ja kehitelleet hahmoja, ilmeisesti jonkin verran juonenkulkujakin. Kuusi ja Aleksi Bardy ovat sitten laatineet kehitelmien pohjalta käsikirjoituksen.

Metodin avulla filmille on tarttunut miellyttävää välittömyyttä. Dialogia ei jankata samalla tavalla kuin Esa Illin niin ikään improvisaatiopohjaisessa Broideissa, mutta kömmähtelyä ja takeltelua ei myöskään erityisesti vältellä. Puheenparsi on kaiken kaikkiaan arkisen, tunnistettavan ja todellisen kuuloista. Kukkien ja sidonnan kohdalla tämä on hyve, pienten ihmisten arkisia ihmissuhdesotkujahan elokuva ainakin lähtökohtanaan käyttää. Koko näyttelijäkaarti tuntuu olevan vankasti sisällä hahmoissaan ja nauttivan työstään.

Kukkia ja sidontaa on vahvimmillaan tarinan alkupuolella. Juonikuvio pohjustetaan Simo Routarannan upeasti hillityllä niljakkuudella esittämän porvoolaisen makkaratehtailija-naistenmies Jyrkin ympärille. Koko puu-Porvoon elämä ja ihmissuhteet tuntuvat olevan johdettavissa paholaismaisiin mittasuhteisiin kasvavan donjuanin ympärille. Elokuva viuhtoo moneen suuntaan, mutta Jyrkin käyttö tarinaa koossapitävänä elementtinä toimii.

Ihan loppuun saakka elokuva ei sittenkään jaksa kantaa. Aivan kuin Kuusi ja Bardy olisivat jättäneet käsikirjoituksen hiomisen puolitiehen Mitä uskomattomammaksi ja vauhdikkaammaksi elokuva yltyy, sitä suuremmassa vaarassa sen uskottavuus on. Ruumiin piilottelut sun muut surrealistisuudet tekevät tarinan loppupuolella henkilöhahmoihin kiintymisestä vaikeaa. Jossain vaiheessa koko juttu alkaa tuntua kesäteatterilaisten ylipitkältä improvisaatioharjoitukselta, jossa puskafarssin keinoin esitettyä saippuajuonta kuljetetaan repliikki repliikiltä keksimällä eteenpäin.

Kokonaisuus on pienestä puuroutumisesta huolimatta vahvasti plussan puolella. Sen verran suomalaisten mieleen tällainen mehevien tyyppien ja mieleenjäävien lohkaisujen komedia on, että Kukille ja sidonnalle uskaltaa ennustaa ihan mukavaa teatterimenestystä, ja kulttisuosio lienee videolevitysvaiheessa taattu.