Rakkaus voittaa kaiken
Philip K. Dick -filmatisointien kanssa ei koskaan tiedä mitä saa. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Dickin tarinoita on siirretty valkokankaalle kymmenkunta kertaa. Alkuperäisteosten kanssa niillä ei aina ole paljoakaan tekemistä. Eikä tarvitsekaan olla, jos lopputuloksena on Blade Runnerin tai Minority Reportin kaltaisia onnistuneita elokuvia, joihin on Dickiltä otettu vain jokin huikea scifi-idea.
Näin ohjaaja-käsikirjoittaja George Nolfi on tehnyt Kohtalon valvojien kanssa, myös onnistuneesti. Elokuva perustuu Dickin vuonna 1954 julkaistuun lyhyeen tarinaan The Adjustment Team (luettavissa täällä). Tarinasta on otettu idea kulissien takana ihmisten ajatuksia muokkaavista virkamiehistä, jotka näin muuttavat tapahtumien kulkua ”Puheenjohtajan” suuren suunnitelman mukaiseksi. Muu onkin sitten Nolfin kynästä peräisin.
Lähtökohdista ja harhaanjohtavasta mainostuksesta huolimatta elokuva ei oikeastaan ole scifiä. Pikemminkin se on romanttinen fantasia happoisilla ideoilla varustettuna. Puheenjohtaja kun haluaisi edistää Matt Damonin esittämän David Norrisin poliittista uraa, jotta maailma olisi parempi paikka tulevaisuudessa. Päätyminen yhteen Emily Bluntin esittämän balettitanssija Elisen kanssa tekisi Davidista onnellisen, mutta tappaisi hänen poliittisen kunnianhimonsa. Joten valvojat suolaavat Davidin vikittely-yrityksiä minkä ehtivät, ja David itse ei valvojien varoituksia kuuntele.
Vapaata tahtoa, kohtaloa, ja ihmisten ajatusten muokkaamista käsitellään tarinan suomissa rajoissa. Mutta tässä elokuvassa ei ole kyse järjestä vaan tunteista. Kyse on rehdistä romanttisesta hömpästä, trillerin muotoon tehdystä romanttisesta elokuvasta. Genremääritelmiä pakeneva elokuva on parempi kuin Hollywoodin keskivertojännäri, ja pieksee suurimman osan viime aikojen romanttisista elokuvista.
Omintakeisuus on osa elokuvan viehätystä, mutta on melkeinpä ihme, että elokuva pysyy kasassa loppuun asti ja saa vielä katsojan nielemään esitetyt asiat. Osasyy tähän on, että elokuvan johtoidea on hyvinkin yksinkertainen eikä siitä harhauduta. Rakkaus voittaa kaiken, ja kaikki elokuvassa on tälle alisteista – vaikkei pääparin suhdetta kannatakaan lähteä sen syvemmin analysoimaan. Toimintaa, väkivaltaa ja erikoisefektejä ei elokuvasta löydy, suurimpana panoksena on Davidin ja Elisen unelmat ja onnellisuus. Toinen selitys löytyy pääosan esittäjistä. Damonin ja Bluntin keskinäinen kemia toimii ja kumpikin vetää roolinsa läpi vilpittömän pakahduttavasti.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,4 / 5 henkilöä
Seuraava:
Sovinto
Ahdistava ja synkkä mutta myös koskettava elokuva alkoholistivanhempien pilaamasta lapsuudesta kouraisee sydänalasta.
Edellinen: Black Swan
Black Swanissa ohjaaja Darren Aronofsky ja pääosanesittäjä Natalie Portman tekevät uransa parhaat työt.