Kiss of Life valkokangas

Vuoden 2004 Nainen vai artisokka -ohjelmistossa esitetään festivaalin vieraaksi saapuvan Emily Youngin palkittu lyhytelokuva Second Hand sekä ensimmäinen pitkä elokuva Kiss of Life. Young on opiskellut kirjallisuutta Skotlannissa ja elokuvaa Puolan kansallisessa elokuvakoulussa. Youngin runollisessa kerronnassa onkin samaa surumielistä lumoa kuin saman koulun käyneellä Krzysztof Kieslowskilla.

Kiss of Life -elokuvan päähenkilö Helen on YK-leski. Aviomies John on pitkiä aikoja avustustöissä Itä-Euroopassa ja Helen joutuu yksin pyörittämään taloutta, johon kuuluu kaksi lasta ja Helenin isä. Murrosikäisen tyttären kasvattaminen ja vanhenevasta isästä huolehtiminen syövät Helenin voimia.

Elokuva kertoo muutamasta päivästä ennen Helenin syntymäpäivää, jolloin perhe on perinteisesti tehnyt metsäretken. Kroatian avustustyömaalla saarroksissa oleva isä ilmoittaa, ettei pääsekään viettämään syntymäpäivää perheen kanssa. Puhelinriidan jälkeen isä kuitenkin päättää lähteä epämääräisillä kyydeillä kohti Britanniaa. Isä jatkaa matkaa tietämättä, että pian puhelun jälkeen Helen kuolee auto-onnettomuudessa. Kaipuun ja huolen kalvama Helen jää kuoltuaan jonkinlaiseen välitilaan tarkkailemaan perhettään, kunnes isä ehtii kotiin. Elokuvan englanninkielinen nimi tarkoittaa suusta suuhun elvytystä – tilaa, jossa toinen ihminen on yhtä aikaa sekä läsnä että poissa. Myös perheen lapset jäävät äidin yllättävän kuoleman jälkeen välitilaan kahden huolehtijan väliin. Kasvatusvastuuta kantanut äiti on poissa eikä isään saada yhteyttä. Kodissa vallitsee kuolemanhiljaisuus.

Euroopan murhe

Elokuvassa ei kuitenkaan ole kysymys pelkästään Helenin kuolemaan liittyvästä surusta. Henkilöiden välinen kiintymys tuntuu katsojan iholla. Aviopuolisot kaipaavat toisiaan, lapset isäänsä, isoisä edesmennyttä isoäitiä. Henkilötason lisäksi Kiss of Life kuvaa Euroopan veriseen lähimenneisyyteen ja maahanmuuttoon liittyvää surua, jota ei ajankohtaisuudestaan huolimatta juurikaan valkokankaalla näy. Tämän päivän Euroopassa ei ole poikkeuksellista, että liettualainen Helen (Ingeborga Dapkunaite) kasvattaa yksin lapsiaan Lontoossa, kun hänen brittimiehensä on hoitamassa Balkanin sotahaavoja. Vielä enemmän ulkopuoliseksi tuntee itsensä Helenin isä (David Warner), joka ei hallitse kieltäkään kunnolla. John (Peter Mullan) taas tuntee syyllisyyttä siitä, että hänen tärkeysjärjestyksessään Itä-Euroopan kärsimys on oman perheen edellä.

Euroopan karuja takapihoja hylättyine betonitaloineen ja tietarkastuksineen Young kuvaa pelkistetysti, mutta Lontoossa olevan perheen tuntemuksissa on enemmän ekspressiivisyyttä. Näkyvä todellisuus ja muut olemisen tasot kietoutuvat viehättävästi toisiinsa. Keskittyneen vähäeleistä näyttelijäntyötä täydentää Murray Goldin moneen suuntaan avautuva musiikki.

Kiss of Life on vahva, persoonallinen esikoistyö. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mihin suuntaan Emily Youngin lyyrinen realismi kehittyy ohjauskokemuksen myötä.