Vuorten pojat

Miesten välinen elämänmittainen ystävyys sekä isien ja poikien vaikeat suhteet ovat Felix van Groeningenin ja Charlotte Vandermeerschin ohjaaman elokuvan Kahdeksan vuorta (Le otto montagne, 2022) tunteellinen keskus. Paolo Cognettin samannimiseen kirjaan perustuva teos on siirretty onnistuneesti audiovisuaaliseen muotoon Alppien sekä Himalajan henkeäsalpaavissa maisemissa. Kahdeksan vuorta saavuttaa tunteellisen samaistumisen huipun, johon vain parhaimmat elokuvat pystyvät.

Le Otto montagneKaksi poikaa, kaupunkilainen Pietro (Lupo Barbiero) ja vuoristossa asuva Bruno (Cristiano Sassella), ystävystyvät Italian Alpeilla sijaitsevassa pikkukylässä sekä sitä ympäröivässä villissä luonnossa usean kesän aikana. Pietron isä Giovanni (Filippo Timi) tutustuttaa pojat vuorikiipeilyn maailmaan, josta tulee heille elinikäinen intohimo, vaikka vaikeat isäsuhteet sekä kasvukivut vetävät heitä erilleen. Aikuistuttuaan Pietro ja Bruno (Luca Marinelli ja Alessandro Borghi) päättävät vaalia ystävyyttään lapsuutensa vuorenrinteille rakentamassaan mökissä, mutta erilaiset elämänkatsomukset ja valinnat eivät jätä heitä rauhaan kauneudessaan armottoman luonnon tavoin.

Italiankielinen kasvutarina avautuu kertojaäänen kautta elämäänsä muovanneita hetkiä muistelevan aikuisen Pietron näkökulmasta. Saman ikäisten poikien väliset erot, jotka myös vetävät heitä toistensa seuraan, tuodaan esiin yksinäistä ja luonnonläheistä elämäntapaa ilmentävän Brunon sekä toisten asettamissa paineissa omaa tietään etsivän maailmanmatkaaja Pietron kautta. Huolimatta heidän välisestä kilpailustaan Giovanni-isän hyväksynnässä ja naisten rakkaudessa miehiä yhdistää vahva side ja ymmärrys toistensa tarpeita kohtaan.

Le Otto montagneKahdeksan vuorta nousee miesten välistä platonista ystävyyttä kuvaavien audiovisuaalisten teosten parhaimmistoon Rita Hayworth – avain pakoon (The Shawshank Redemption, 1994) -elokuvan rinnalle. Eurooppalaisen taide-elokuvan avoimuudessaan se menee tietyllä tavalla amerikkalaisen sentimentaalisen kerronnan ylikin. Näille tarinoille ominaisesti, ja yksinomaan Pietron ja Brunon suhteeseen keskittyessään, elokuva jättää naishahmot eli äidit, rakastetut ja tyttäret täydellisesti sivuun heidän ollessaan vain miesten elämän osia, mutta eivät sitä määrittäviä tekijöitä.

Miehisyyden eri puolia, fyysistä sekä henkistä kovuutta ja heikkoutta erilaisten ystävysten kautta tarkastelevassa elokuvassa on myös maskuliinisuutta pönkittäviä kuvaustapoja niin talon rakentamisessa omin käsin kuin kilpailussa vuorten valloittamisesta. Hahmoiltaan hyvin rajattu kerronta on lähes minimalistinen, mutta sitäkin tunteellisempi. Tärkeässä osassa ovat Luca Marinellin ja Alessandro Borghin koskettavat roolisuoritukset ja heidän välinen kemiansa partakilpailustaan huolimatta

Le Otto montagneIntiimin tarinan laajalla maisemakuvauksen pensselillä niin visuaalisesti kuin kestoltaankin maalava Kahdeksan vuorta säilyttää momentuminsa yllättävän hyvin. Elokuva haparoi hieman ainoastaan käännyttäessä Pietron itsensä ja isänsä hyväksynnän etsinnästä Brunon pinnallisesti täydellisen, mutta vaikean vuoristolaisyrittäjän elämän tarkasteluun. Lopulta kerronnalliset ratkaisut saavuttavat katarttisen konkluusionsa.

Pietron ja Brunon tarina vertautuu nepalilaisen kahdeksan vuoren kierroksen elämän metaforan ympärille sekä buddhalaiseen ajatukseen elämän kiertokulusta. Luonto sekä sen kokeminen toimivat miesten elämään sisältönä sekä vertauskuvina tuulessa taipuvan männyntaimen tavoin. Koko elämän kestäviä ja kasvavia ystävyyssuhteita on harvoin kuvattu elokuvissa yhtä koskettavasti.

Le Otto montagneHieman liikaa tunteellisuutta musiikistaan ja englanninkielisistä kappalevalinnoistaan hakeva elokuva kuitenkin hipoo muilta osa-alueiltaan täydellisyyttä kuin peilikirkas vuoristojärvi. Kahdeksan vuorta pääsee miesten välisen ystävyyden universaalina kertomuksena samalle tasolle kuin naisten ystävyydestä kertova Elena Ferranten Napoli-kirjasarja. Ainoa oikea tapa kokea elokuvan ystävyyden ja luonnon ylistys on valkokankaalta.

* * * *
Arvostelukäytännöt