Just Visiting valkokangas

Hollywood on ruvennut huomaamaan, että Euroopassakin osataan tehdä elokuvia. Filmiyhtiöt ostavat oikeuksia juoneltaan mielenkiintoisiin ja vain Euroopassa ensi-iltansa saaneisiin elokuviin, niihin, joissa puhutaan muuta kuin englantia. Hyvät ideat ansaitsevatkin yleensä mahdollisimman laajan kuulijajoukon. Ongelmana vain on, että jenkit eivät tyydy vain levittämään elokuvia, he haluavat tehdä niistä uudet versiot omilla sankarinäyttelijöillään. Tuore uudelleenfilmatisointi ranskalaisesta supermenestyskomediasta Les Visiteurs (1993) onneksi tuo amerikkalaisuutta eetteriin vain tapahtumapaikoillaan ja ei niin parhailla näyttelijöillään.

Just visiting (2001) kertoo tarinan 1100-luvun ranskalaisesta aatelismiehestä (Jean Reno), joka viekoittelee Englannin kuninkaan tytärtä (Christina Applegate) naidakseen tämän. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja arvon ritari joutuu ajassa 2000-luvun Chicagoon ignorantin palvelijansa (Christian Clavier) kanssa. Tämän jälkeen Applegate luonnollisesti nähdään uudelleen, nyt ritarin kaukaisena sukulaisena. Varsin harmitonta viidettä siis, eikä todellakaan aikamatkailua parhaimmillaan.

Elokuva tehtiin osittain ranskalaisella rahalla, jonka vuoksi Reno ja Clavier ovat päässeet mukaan toistamaan alkuperäisen elokuvan roolinsa. Ainakaan Clavier ei olisi päässyt puhtaaseen jenkkiversioon mukaan, siksi tympeän ja vuorosanapituuksiltaan vaatimattoman roolin hän tekee. Applegatelle sen sijaan Just visiting on kyllä ihan kelpo rooli - näin Pulmusten Kelly Bundyn jälkeen - ja hänen paras suorituksensa elokuvissa toistaiseksi. Muinaisenglannin kurssillakin on tullut käytyä.

Just visiting -elokuvan hauskuuden on tarkoitus piillä siinä ihmetyksessä ja kauhussa, jonka 1100-luvulta tulleet maatiaiset kokevat tupsahdettuaan keskelle miljoonakaupungin sykettä. Pari ensimmäistä Chicagon minuuttia ovatkin varsin vekkuleita, kun herrat astuvat ensimmäisen kerran ulos. Tämän jälkeen Reno ja Clavier lähinnä vain huudahtavat lakonisesti, kun jotain uutta ihmetyksen aihetta ilmenee. Kokonaisuutena ottaen elokuva on ponneton esitys, jonka huumori on lähinnä vain joidenkin katselijoiden silmissä - muttei tämän.