Jane Austenin Mafia! valkokangas

ZAZ-ryhmänä tunnetun trion (David & Jerry Zucker, Jim Abrahams) esikoisleffa osoitti kolmikon kehittämän virnuilu- ja vinoilukerronnan omintakeiset ja myöhemmin erittäinkin kopioidut "lainalaisuudet". Airplane! / Hei me lennetään (1980) rakentui kielellisistä sanaleikeistä ja kliseiden kritisoimisesta. Jatkuvan vyörytyksen kouriin joutuivatkin katastrofielokuvan monimuotoiset lainalaisuudet pelkonsa voittavasta pilotista seksistä lohdutusta hakeviin matkustajiin. Neljä vuotta myöhemmin kohteeksi joutuivat sota- ja vakoiluelokuvien lait Val Kilmerin tähdittämässä hupailussa Top Secret! / Erittäin salainen. Kolmikon tv-sarjaksi luoma kertomus poliisipiirin omalaatuisesta rikoskomisaariosta erikoisine rikoksenratkaisukeinoineen johti kolmeen suosiota nauttineeseen täysipitkään elokuvaan haahuilevan Frank Drebinin kohellusten täyttämästä virkaurasta.

Vuonna 1988 Jim Abrahams lähti kokeilemaan omien siipiensä kantavuutta leffamaailmassa. Komedia Big Business oli ohjaajan sooloesikoinen, jota seurasi hieman väljähköksi jäänyt kokeilu draaman puolelle elokuvassa Welcome Home, Roxy Carmichael (1990). Kokeilunsa jälkeen ohjaaja palasi omimman elokuvatyylinsä pariin - jenkkisotaleffaa parodioivat Hot Shots -elokuvat palauttivat nopeasti Abrahamsin Hollywoodin ykköshauskuttajien harvaan joukkoon. Uusimmassa leffassaan Jane Austen’s Mafia / Jane Austenin mafia ohjaajan kynsiin ovat joutuneet järjestäytyneestä rikollisuudesta kertovat klassikkoleffat. Jane Austen’s Mafia tarjoaa katsojalleen juuri sitä, mitä katsoja odottaakin näkevänsä kankaalta, gagista gagiin etenevää hurvittelua vailla järjen poikastakaan.

Vincenzo Cortinon (Lloyd Bridges) johtama Sisilian Salmonellan kylästä New Yorkiin kotiutunut rikosperhe on kokoontunut juhlimaan perheen vanhimman pojan, psykopaattisen Joeyn (Billy Burke) astumista avioliiton satamaan. Onnellista perhetapauhtumaa on tullut todistamaan myös Joeyn nuorempi veli, opiskelija ja Korean sodan sankari Anthony (Jay Mohr) maailmanrauhaa-ajavan kihlattunsa Dianen (Christina Applegate) kanssa.

Iloinen juhlinta saa epämielyttävän käänteen kämmärimäisen Vincenzon jouduttua murhayrityksen kohteeksi poikansa häissä! Selvidyttyään täpärästi 47:stä luodin osumasta, Vincenzo Cortino päättää olevan aika astua syrjään ja jättää perheyritys nuorempien haltuun. Isänsä murhayrityksen kostanut, Las Vegasiin piiloutunut Joey lunastaa paikkansa perheen uutena päänä vain joutuakseen murhayrityksen kohteeksi. Mikä rikollisperhe ja/tai kuka haluaa pahaa Cortinon mafiaperheen uudelle päälle?

Rankkaa rip-offia ja tempoilevaa take-offia!

Jim Abrahamsin teräviin hampaisiin on tällä kertaa joutunut Francis Ford Coppolan arvostettu ja palkittu elokuva The Godfather (1972) ja sen kaksi vuotta myöhemmin saama jatko-osa Corleone-perheen taistelusta vallasta ja varallisuudesta. Abrahams maustaa oman Kummisetä-tarinansa virnuilevilla makupaloilla Martin Scorsesen mafiaelokuvista GoodFellas ja Casino, ylilyövillä otteilla Brian DePalman tiivistunnelmaisesta väkivaltatarinasta Scarface leppoisasta veijarikomediasta Wise Guys. Osuvien kommenttien tulilinjalle joutuvat pienemmässä mittakaavassa mm. Steven Spielbergin dinoleffan jatko-osa, Michael Radfordin romanttinen draama Il Postino ja Robert Zemeckiksen vuoden 1994 hittileffa Forrest Gump. Abrahamsin hyppysissä muutos Corleonesta Cortino-perheeksi käykin jo vanhalla tutuksi tulleella rutiinilla. Kaikkien "gagien" havaitsemiseen kannattaakin varautua palauttamalla mieleen mafia-elokuvien lainalaisuuksia ja henkilögallerioita.

Elokuvaan Jane Austen’s Mafia ohjaaja on onnistunut haalimaan aimo joukon taitavia tilannekoomikkoja. Aikaisemmissa elokuvissaan päänäyttelijöidensä lopullisia läpilyöntejä edesauttanut Abrahams (Val Kilmer Erittäin salaisessa, Leslie Nielsen Alastomissa aseissa ja Charlie Sheen Hot Shots -leffoissa) höystääkin jälleen konkarinäyttelijöidensä sähläämistä uutukaisella junioriverellä. Hot Shots -leffoissa kovakalloista ja rikkiammuttua koheltajakenraalia esittänyt, maaliskuussa edesmennyt Lloyd Bridges muokkaa imitaatiollaan Marlon Brandonin lanseeraamasta ikääntyneenstä kummisetä -hahmosta huonokuuloisen dementian, joka tahattomalla ymmärtämättömyydellään loistaa tarinan ehdottomana valopilkkuna. Tarinan juniorinäyttelijät Jay Mohrista (sekoitus Al Pacino ja Rober de Niro -imitaatioita) ja Christina Applegatesta (tunnetaan ehkäpä parhaiten Married... With Children -sarjan Kelly Bundyna) Billy Burkeen (imitaatio Al Pacinon hahmosta elokuvassa Scarface) ja Pamela Gidleyhyn (Sharon Stone -imitaatio) onnistuvat rooleissaan aivan kohtuullisesti kangistumatta yli- tai alinäyttelemiseen.

Paluu menneeseen

Katsoja joutuu heti alkumetreistä ohjaajan todellisen vyörytyksen vietäväksi - Jane Austen’s Mafia onkin täynä piiloitettuja viittauksia, mahdottomia ylilyöntejä ja historiallisia anakronismeja. Leffa tuokin mieleen Mel Brooksin vääristyneen historiakuvan ghettoblastereiden ja työvoimatoimistojen kyllästämästä antiikin Roomasta. Kummisedän jatko-osan aikasiirtymät tarjoavatkin Abrahamsille tilaisuuden leikkiä historialla. Ohjaaja palaa uusimmassaan Zuckerin veljesten kanssa jalostamansa kerronnan juurille. Hot Shots -elokuvissa liialliseen sormellaosoittamiseen äitynyt elokuvaviittailu on antanut tilaa pikkunäppärämmille kommentoinneille. Ohjaaja onnistuukin pienillä eleillä heittämään aika ajoin erittäinkin rajuja totuuksia rikosrainojen perheestä ...ja siinä sivussa vähän muustakin. Valitettavasti kaikki kielelliset koiruudet eivät avaudu, suomentajan hyvästä yrityksestä huolimatta, käännöksen varassa leffaa seuraaville katsojille - jatkuvat amerikanenglannin kaksimerkityksiset kielikukkaset ovat aivan liian vaikeita suoralle käännökselle.

Onnistuneiden kuningasajatusten lomaan, elokuvaan on päässyt joukko epäonnistuneita tekohauskuuksia. Alussa tehokkaasti liikkeellelähtevä Jane Austen’s Mafia hyytyykin leffan keskiosassa latteusviljelmään, joka tuhoaa tehokkaasti elokuvan kerrontaa. Onneksi ohjaaja kuitenkin löytää uudelleen alkusäveliensä tiiviiin tunnelman edetessään kohti loppuhuipentumaansa. Abrahamsin kummisetä-elokuvaa nakertaa myös jo hieman kaavoihinsa kangistuneen ohjaajan pyrkimys vääntää tarinansa jälleen kerran aikaisempien crazy-komedioidensa muottiin. Mutta toisaalta! Jane Austen’s Mafia on juuri sitä mitä trailerit ovat lupailleet ja juuri sitä mitä saattaa odottaa Jim Abrahamsilta. Se on harmiton parodia mafiaelokuvista iltojen iloksi, joka tarjoaa rehellisiä nauruja ja pari todellista oivallusta eikä juuri mitään muuta, mitään muuta yrittämäkkään.