Hitman: Agent 47 valkokangas

IO Interactiven kehittämä Hitman-pelisarja sai ensimmäisen nimikkoelokuvansa vuonna 2007. Videopelielokuvien epäpyhän kaanonin jatkoksi päätynyt teos oli kriitikoiden lyttäyksestä huolimatta taloudellinen menestys. Elokuvan huhuttu jatko-osa oli suunnitteilla vuosien ajan, kunnes 20th Century Fox päätti aloittaa sarjan puhtaalta pöydältä. Päärooliin saatiin kiinnitettyä kovassa nousussa oleva Fast and Furious -tähti Paul Walker.

Näyttelijän yllättävä kuolema vuonna 2013 asetti kuitenkin suunnitelmat jäihin ja melkein kaatoi koko projektin. Kuvaukset saatettiin kuitenkin loppuun ja Walkerin tilalle kaljupäiseksi agentiksi istutettiin Isänmaan puolesta -sarjasta tuttu Rupert Friend.

Hitman: Agent 47 käsikirjoituksesta vastaa aikaisemman Hitmanin parissa operoinut Skip Woods ja ohjaajan pallilla häärii aiemmin lähinnä mainoksia tehtaillut Aleksander Bach.

Tarinan päähenkilönä on Katia van Dees (Hannah Ware), salaperäisen menneisyyden omaava nainen, joka yrittää epätoivoisesti paikantaa isäänsä tohtori Litvenkoa (Ciarán Hinds). Etsintöjensä aikana Katia törmää John Smith (Zachary Quinto) nimiseen muukalaiseen, joka varoittaa naista häntä uhkaavasta vaarasta. Katian perään on usutettu kylmäverinen palkkatappaja (Rupert Friend), joka tottelee nimeä 47. Katia saa pian huomata, että hänen isänsä oli osallinen suuryrityksen tiedekokeilussa, jonka päämääränä on tuottaa keinotekoisesti paranneltujen supersotilaiden armeija.

Tunnettuihin elokuvasarjoihin surkeita jatko-osia käsikirjoittanut Skip Woods lainailee vapaasti Hitman-pelien tarinaa tappajakloonista sekoittaen mukaan ripauksen Resident Evil -elokuvia. Pahan korporaation tehtailemat superagentit omaavat yli-inhimillisiä kykyjä, joita selitetään auki utopistisilla teknologiaratkaisuilla. Umpihömelö käsikirjoitus haluaa ottaa itsensä pelottavan vakavasti ja sitä myös tekee otsa rypyssä elokuvaa ohjaava Bach.

Tappamaan kehitetyn keinotekoisen kloonin eksistentialistisia kysymyksiä pysähdytään pohtimaan muutamaankin otteeseen. Temaattinen käsittely tuntuu kovin surkuhupaisalta elokuvassa, jonka sisällölliset rahkeet eivät riitä muuhun kuin ammuskelukohtausten motivoimiseen. Paperinohuet hahmot taipuvat heikon näyttelijätyön tukemana persoonattomiksi pyssytelineiksi, minkä vuoksi jokainen kohtaus, jota ei täytetä toiminnalla, on dramaattisesti yhtä kuollut kuin lahopuu.

Tehtävärakenteisen videopelisarjan sydän on ollut hiipimiseen painottuvassa pelimekaniikassa ja ikoniseksi muodostuneessa päähahmossa. Kumpaankaan osa-alueeseen elokuva ei suhtaudu riittävällä kunnioituksella. 47:n toimintamalli on äänettömän tappamisen sijaan vaihtunut digitehostettuun turpasaunaan ja siroilla kasvonpiirteillä sekä hennolla puheäänellä siunattu Rupert Friend on viivakooditettuna palkkatappajana täysin epäuskottava.

Hitman: Agent 47 päätyy samaan roskakoriin muiden videopeliadaptaatioiden kanssa. Sujuvan toimintaviihteen mittapuulla kyseessä on ankeaa kuraa, jota ei pelasta muutamat toimivat kohtaukset ja sinänsä kauniit kuvat. Kokonaisuuden suurimmat ansiot ovat lähinnä pelisarjan tehostuksessa, varsinkin kun uusinta osaa on lupailtu ilmestyväksi tämän vuoden joulukuulle.