Noita perheessä valkokangas

Hyviä lastenelokuvia on harvassa. Teattereihin tosin rynnii ensi-iltaan lapsille tarkoitettuja elokuvia lähes viikoittain ja niiden elokuvallisiin viittauksiin ihastuneet arvostelijat tuntuvat suitsuttavan kyseisiä tekeleitä sen suurempia ajattelematta. Lastenelokuva on nykyään hyvä, jos siinä on tarpeeksi aikuisiin filmihulluihin kolahtavia vitsejä ja lapset tuntuvat jaksavan katsoa elokuvan alusta loppuun. Siinä meille hyvän elokuvan perusteet. Näillä kriteereillä joka toinen Hollywoodin älytön vauhtihurjastelu olisi mestariteos - ja joidenkin mielestä näin todellakin on.

Mielestäni lastenelokuvia tulisi arvioida kunnon kriteerein ja vieläkin vakavammin kuin aikuisille tarkoitettuja elokuvia. Lastenelokuville kun on asetettava niin kasvatuksellisia kuin moraaliasiakin vaatimuksia. Lasten aliarvioiminen silmät ymmyrräisinä silkkaa tuulta ja torvensoittoa seuraaviksi töllötystapeiksi johtaa väistämättä siihen, että seuraavat sukupolvet ovat vieläkin lyhytjännitteisempiä ja hektisempiä kuin jo tämän päivän jopa rasittavan keskittymiskyvyttömäksi käynyt nuorempi sukupolvi.

Aivan varmasti lapset viihtyvät vauhdikkaiden piirrostekeleiden parissa siinä missä vanhempansa pullistelutoiminnan ja saippuadraaman pyörteissä. Lapsillekin on oltava tarjolla kevytmielistä viihdettä. Huomattavaa on kuitenkin se, että lapset eivät arvota elokuvia aikuisten tavoin. Elokuvien kriittinen arvottaminen onkin aikuisten tehtävä ja tällöin aikuisilla on vastuu ohjata lastensa audiovisuaalisen kulttuurin vastaanottoa. Vanhemmilla ei kuitenkaan aina ole aikaa tai tietämystä ohjata lapsiaan audiovisuaalisen informaation loputtomassa tulvassa. Tällöin tiedostusvälineiden ja arvostelijoiden esittämät näkemykset toimivat vanhempien ja jopa lasten ohjenuorana.

Muutaman elokuvan liikaa katsoneet leffafriikit ylistävät arvostelijan titteleillään helposti todellisuudessa mitäänsanomattomia vauhtitekeleitä helppojen vitsien ja värikylläisyyden sumentamina. Niinpä vanhemmille ja lapsille on äkkiä luotu harhakuva siitä, että kaikenmaailman tyhjänpäiväisyydet ovat hyviä elokuvia. Todellisuudessa elokuvia, jotka edes yrittävät kertoa asioita lasten ymmärryksen tasolla, on huolestuttavan vähän.

Lapsille tarkoitettujen elokuvien ei ole tarkoitus täyttää niitä kaikkia taiteellisia vaatimuksia, joiden pohjalta aikuisten elokuvia ruoditaan. Tärkeämpää olisi lastenelokuvissa kiinnittää huomiota tarinan kerrontaan ja lähestymistapaan lapsikatsojaa ajatellen. Vaikka aikuinen ei ole lapsi, niin hän on omien lapsuutensa muistikuvien ohjaamana tähän arvioimiseen kykenevä, varsinkin kun lastenelokuvat ovat aikuisten tekemiä.

Tyylillä tehtyä

Esittämieni argumenttien pohjalta ruotsalaiselokuva Noita perheessä on hyvä lastenelokuva. Se on lainannut kerrontatyylinsä pitkälti kauhuelokuvista, mutta jalostanut tyylin lasten näkökulmaan soveltuvaksi. Kauhuelementti luodaan elokuvassa perheen sairasta tytärtä kaitsevasta tädistä, joka lasten mielestä muistuttaa erehdyttävästi kirjassa esitettyjä noitia. Tarinassa kuljetetaan rinnan niin aikuisen kuin lapsenkin näkemystä asiasta, mutta kerronnan voimavarat kohdistetaan juuri lasten näkökulmaan. Lopputulos on jopa niin tiivistunnelmaisesti toimiva, että vastaavaan ei ole kyetty varsinaisissa kauhuelokuvissakaan pitkiin aikoihin.

Noita perheessä -elokuvassa on pelottavia elementtejä, mutta sen yleistunnelmassa ei ole mitään painostavaa tai ahdistavaa. Asiat esitetään vanhoja lasten kertomusperinteitä kunnioittaen ja huumori on sopivasti läsnä halki tarinan. Elokuvan visuaalinen tyyli on jopa hienostunut käyttäessään nykyaikaisia ilmaisukeinoja perinteikkään tarinan kuljettajana. Tarina ei kuitenkaan ole ajastaan jäänyt, vaan se osoittaa ajankohtaisia huomioita muutoksista, joita perhe on kohdannut. Lisäksi elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat maininnan arvoisia.

Naapurimaassa lasten- kuin muidenkin elokuvien tekeminen tuntuu olevan huomattavasti paremmin hallinnassa kuin Suomessa. Ruotsissa on oivallettu lähestyä asioita arkisella tasolla, mutta samalla nostaen ne yleisesti mielenkiintoa herättäviksi. Meillä mielenkiintoa herätellään vielä varsin kehittymättömin keinoin, joko vilauttelemalla pyllyjä tai tekemällä niin suurella rahalla kuin mahdollista jonkin sortin spektaakkelia.