Danny valkokangas

Dannyn tietävät kaikki, mutta Ilkka Lipsasen tuntevat harvemmat. Tätä asetelmaa Sakari Saksan ohjaama dokumentti Danny ei liiemmin muuta.

Artisteista ja taiteentekijöistä on Suomessakin tehty tukku dokumentteja. Parhaimmillaan ne ovat koskettavia elämänkuvauksia, jotka tavoittavat kohteestaan jotain sellaista, mistä totuttu julkisuuskuva ei ole kertonut. Ari Matikaisen Jorma Kääriäisestä tekemä Yhden tähden hotelli (2007) lukeutuu näihin onnistumisiin.

Tavallisemmin artistidokumentit ovat puhuvien päiden ja arkistokatkelmien kooste, jolla kuvitetaan pääosin entuudestaan tuttua tarinaa. Dokumentin kiinnostavuus on tällöin sen kohteessa, ei dokumentin elokuvallisessa toteutuksessa tai sisällöllisessä annissa. Danny on tällainen dokumentti.

Dannyn faneille dokumentti antaa yhteisen muistelohetken ja muille se toimii kuvitettuna Wikipedia-artikkelina läpikäydessään Dannyn uran ja elämän. Dannyn takana olevasta Ilkka Lipsasesta ei sen sijaan kerrota kovinkaan paljoa, ainakaan siten, että hänestä saisi ihmisenä kiinni.

Dannyssa on toki paljon kertomista, lukeutuuhan hän puolivuosisataisella urallaan Suomen merkittävimpiin populaarimusiikin artisteihin. Tätä merkittävyyttä dokumentissa olisi voitu painottaa enemmänkin, sillä Danny-show oli aikanaan yksi populaarikulttuurin tienraivaajia Suomessa.

Danny-dokumentti onkin enemmän muisteloa kuin analyysiä. Sisällöllisen annin jäädessä ohueksi arkistokatkelmista muotoutuu dokumentin kiinnostavinta materiaalia, jota olisi voinut olla enemmänkin tarjolla.

Dokumentin kehystarinassa seurataan parin vuoden aikajaksolla Dannyn nykyelämää, jonka kautta käydään läpi menneitä. Tuokiokuvia ja musiikkikatkelmia on runsaanpuoleisesti ja ne venyttävät kestoa pidemmäksi, mihin sisältö itsessään tarjoaisi katsomisjännitettä.

Nähtäväksi jää, miten Danny asettuu suhteessa parin viikon päästä ensi-iltansa saavaan, toisesta suomalaisen populaarimusiikin kiintotähdestä kertovaan dokumenttiin Eput. Neljäkymmentä vuotta tahkonneesta ylöjärveläisbändistä ainakin luvataan kerrottavan jotain ihan uuttakin.