The Butterfly Effect valkokangas

Perhosvaikutus on populaari versio deterministisestä kaaosteoriasta. Se jatkaa omalla yksinkertaisella tavallaan tieteellisten tarinoiden perinnettä, johon kuuluu esimerkiksi Newton omenoineen. Hollywoodin myötä näihin tarinoihin on vain tullut lisää pituutta ja toki on myönnettävä, että teoriatkin ovat maallikon silmissä monimutkaistuneet. Ajassa matkustamista on onnistuttu ajoittain käsittelemään hauskalla (Back to the Future I-III) ja tyylikkäälläkin (Donnie Darko) tavalla.

Ideana on lyhykäisyydessään se, että jokainen pieni tekomme voi vaikuttaa ratkaisevalla tavalla tulevaisuuteen vähän samaan tapaan kuin perhosen siipien isku Suomessa aiheuttaa myrskyn Intiassa. Evanin (Ashton Kutcher) lapsuudessa on mennyt niin moni asia pieleen, että niissä riittääkin korjaamista, kun hän tilaisuuden siihen 20-vuotiaana saa. Kuitenkin yhden asian korjaantuessa jotain muuta kamalaa tapahtuu. Lapsuuden rakastetun Kayleighin (Amy Smart) pelastaminen potentiaalisilta karikoilta ajaa Evanin itsensäkin ajoittain pohjalle.

Kovin kummoinen teos Perhosvaikutus ei ole. Teknisesti ei nähdä mitään mielenkiintoista ja näyttelijäntyökin on parhaimmillaan keskinkertaista. Ollakseen vakuuttava on elokuvan jätettävä myös jotain arvailujen varaan, mitä Perhosvaikutuksessa ei vahingossakaan tehdä. Lähes kaikki "jännä" selitetään rautalankamallin avulla, joka vielä väännetään auki asian selkiyttämiseksi. Varsinainen psykologis-fysikaalinen teoriapuoli jää mystisen scifi-hunnun peittoon. Psykiatri höpisee kyllä hartaasti ja monta monituista kertaa muutoksista aivoissa, mutta lääketieteellisten termien käyttö vain raapii ikävästi elokuvan ohutta pintaa. Ikään kuin tekijöille itsellekään ei olisi selvää, mistä ovat kertomassa.

Perhosvaikutus on Ashton Kutcherin kujanjuoksu kahdella tavalla. Elokuvan Evanina hän yrittää sovittaa omia ja ystäviensä pahoja tekoja, jotta kaikilla olisi yhtä kiva elämä - joka siis tässä tapauksessa tarkoittaa kaksikymppisenä auvoisaa boheemielämää collegessa. Ashton Kutcherina hän taas pyrkii vakavasti otettavien lajitovereittensa joukkoon, pois vallattoman koulupojan (tv-sarjat 70’s Show ja Punk’d) imagostaan. Näyttelijä-Kutcherilla on kuitenkin pieni ongelma: vain kaksi ilmettä. Hän näyttää joko häkeltyneeltä tai tuskaiselta. Draamanäyttelijän olisi kai hallittava hieman laajempi ilmaisuskaala.