Ko-gals - menolippu valkokangas

Ko-gal on japaniksi käännetty vastine call girlille eli puhelintytölle. Masato Haradan elokuvassa Ko-gals - menolippu kamera kulkee noin vuorokauden ajan ympäri Shibuyan kujia pääasiassa kolmen ko-galiksi ryhtyneen lukiolaistytön toimenkuvaa esitellen. Kaupunki tarjoaa tytöille asiakkaita rikkaista bisnesmiehistä aggressiivisiin perheenisiin, jotka ovat järjestäen inhottavia ja tylsistyneitä pervertikkoja.

Rakun, Marun ja Jonkon seuraan liittyy myös Lisa, jonka ujon ulkokuoren alta paljastuu hinku lähteä New Yorkiin. Pinku-videon hölmönhassuissa kuvaussessioissa Lisan lentorahat kuitenkin varastetaan, ja tyttöjen on yhden yön aikana saatava rahat kasaan Lisan matkaa varten. Ko-galeille löytyy yhden yön aikana kyllä kysyntää.

Ei ole vaikea päätellä, kenen puolella elokuvan sympatiat ovat. Tytöt ovat kaikki söpöjä ja pohjimmiltaan kilttejä, jotka kuitenkin ovat taloudellisen pakon vuoksi joutuneet kylmettämään tunteensa heittäytymällä seksiteollisuuden palvelukseen. Kiinnostavaa onkin, että kun yleensä puhelintyttöjä kuvataan elokuvissa tyhminä ja heikkoina osapuolina, ko-galsit ovatkin elokuvan itsevarmimpia ja ainoita, jotka ottavat tekemisistään vastuun.

Harada ei saarnaa: yhteiskunnan varjopuoli näyttäytyy lakonisesti ja humoristisestikin tyyliin "näin asiat nyt vain ovat". Ko-gals ei mene kovin pitkälle esitellessään asiakkaiden ja työnantajien aggressioita, mutta se onkin vain hyvä ratkaisu. Vaaran ja lopun uhka on joka tapauksessa kaiken aikaa esillä, ilman että sitä välttämättä todennetaan. Samalla ko-galsien loputon elämänilo niputtautuu ankeaan ympäristöön niin vakuuttavasti ja luontevasti, että suurin kiitos siitä menee nuorille näyttelijöille. Vaikka tytöt eivät suoranaisesti inhoa bisnestään, niin kaiken aikaa on vallalla unelma paremmasta. Tästä Lisan katteettomat New Yorkin odotukset ovat varsin selvänä esimerkkinä.

Tyttöjen välistä ystävyyttä elokuva kuvaa kauniisti. Ystävyys on raikas ja luja voima keskellä muuten yksinäistä vaeltamista läpi katkeroituneen kulttuurin linnakkeita: yöklubeja, kliinisiä hotelleja ja öisiä katuja. Eikä Ko-gals lopulta syyllisty mihinkään miesvihaankaan: aina on olemassa viattomia ihastujiakin.