Antitrust valkokangas

Tietokoneohjelmointia ja muutakin alan näpräilyä on jo useamman vuoden tarjoiltu osoituksena nykymaailman pelastuksesta. Tapa, jolla niistä on lähdetty luomaan jonkinlaista jokamiehen taitoa on osoittanut voimansa, mutta filmiteollisuus ei ole trendiin juuri jaksanut puuttua. Syy on hyvin ymmärrettävä: eihän Hollywood ole aikaisemminkaan tehnyt elokuvia tekniikan taitajista, ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen elokuvaa insinööristä.

Kun tietokoneleffa AntiTrust nyt saapuu Hollywoodista, niin tuotanto noudattelee samoja kaavoja kuin se olisi tehty 1980-luvulla, tietokonehakkereiden pioneeriajalla. Edelleen kyse on autotallissa ahkeroivista teinipojista. Niin, jos sanan nörtti vielä voi kuulla samassa mielikuvien yhteydessä kuin muinoin 1980-luvulla, niin ainakin näissä tietsikkafilmeissä voi. Elokuvissa nörttiyden kokemus ei kovin helposti ole päässyt muuttumaan. Sen todistaa myös AntiTrust, jossa joukkion coolein kaveri pääsee suureen, mutta petolliseen NURV-firmaan töihin. Ei ole kuin ajan kysymys, kun tarvittaisiin taas vanhojen konekamujen apua.

AntiTrust on tyylipuhdas ja aiheeseensa nähden suorastaan jumalallinen ilmianto siitä, mistä Hollywoodin tuubissa todella on kyse. Jos tehdään elokuva lentäjästä, puristetaan ulos lentokone ja sen ohjaamoon tyyppi, joka omaa sankarin eleet. Sitten sotketaan vähän aikaisempien lentoleffojen ukkosmyrskyjä ja pakkolaskuja yhteen. Kun tehdään elokuva tietokoneista, tarvitaan tietysti tietokoneita, "älyllistä" koodikieltä ja katsomisen kestävä nörtti päähenkilöksi. Lisäksi tarvitaan rikoksia yhtä pakonomaisesti kuin sähköpostiohjelmat ryhtyisivät huutamaan viruksia puoleensa. Se mieletön oivallus, jota NURV-firmassakin koodataan - lopussa koko ihmiskunnalle kuuluvaksi julistettava "inhimillinen tieto" - on sisällöltään sittenkin niin salainen, ettei siitä tarvitse sen paremmin tekijöiden kuin katsojienkaan tietää - riittää, kun roolihahmot tajuavat."

Kyse on varmastikin sellaisesta merkkijonosta, jolla on arvoa ja merkitystä tasan siihen asti, kunnes jostain toisesta merkkijonosta löytyy varteenotettavampi käyttötarkoitus ja bisnes. Jotta näistä sitten saataisiin "inhimillistä tietoa", niin AntiTrustin mukaan pitäisi koodilla rikastuneen monopolin toiminnasta löytyä hurja määrä huijauksia ja väkivaltaa - salaliittoteorian ja omanedunvalvonnan nimissä. Inhimilliseen tietoon kuuluu kai McDonald’sinkin hampurilaisresepti, mutta sen tiedon julkituomiseen ei kai kukaan halua puuttua. Eihän silloin olisi McDonald’seja!.