Menetetty maa oli amerikkalaisten vuoden paras

Film-O-Holicin kirjoittajakunnan perinteisessä vuosiäänestyksessä juhli amerikkalainen elokuva. Kärkikymmenikön elokuvista peräti kahdeksan oli yhdysvaltalaista tekoa. Mikä vielä merkittävämpää, ainakin Menetetty maa, There Will Be Blood, Jesse Jamesin salamurha, John Rambo ja Erämaan armoille olivat amerikkalaisia perusmyyttejä tutkiskelevaa, enemmän tai vähemmän kriittistä elokuvallista americanaa.

Poikkeuksellisen tiukan äänestyksen ykköseksi nousi lähes sattumanvaraisella piste-erolla Coenin veljesten mestarillinen romaanisovitus Menetetty maa (No Country For Old Men). Kakkoseksi jätettiin mielipiteitä kirjoittajien listoilla aavistuksen enemmän jakanut Paul Thomas Andersonin uuslänkkäri There Will Be Blood. Näiden jälkeen pistetaulukossa oli selvähkö ero, mutta kolmossijalle olisi helposti voinut Junon lisäksi yltää niin Jesse James kuin Wall-E:kin.

Amerikkalaisten vallasta huolimatta elokuvavuotta ei voi pitää mitenkään yksipuolisena. Ilahduttavaa naisenergiaa kärkisijoille toivat Ellen Pagen tähdittämä raikas nuoruuskuvaus Juno sekä Sally Hawkinsin tähdeksi nostanut Mike Leigh -ohjaus Happy-Go-Lucky. Wall-E:ta mainittiin jopa parhaaksi animaatioksi vuosikymmeniin, ja ylsipä kärkikymmenikköön unkarilainenkin elokuva, Gyorgy Palfin jo vuonna 2006 valmistunut, jälkijunassa Suomeen saatu groteski komedia Taxidermia.

Suomalaisittain tämä(kään) vuosi ei tuottanut varsinaisia mestariteoksia. Hajapisteitä sateli lähes kaikille vuoden ensi-illoille, mutta lähellekään viidentoista parhaan listaa ei ollut asiaa yhdelläkään. Lähimmäksi pääsi loppuvuoden ensi-ilta Putoavia enkeleitä.

Vuoden huonoimman elokuvan palkinnon voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Sex And The City – Sinkkuelämää mainittiin monessa paperissa ylipitkäksi ja mainosmaiseksi tv-sarjan turhaksi jatkeeksi.

Film-O-Holicin kriitikoilta pyydettiin listaa vuoden 2008 kymmenestä parhaasta ja kolmesta huonoimmasta ensi-illasta.

Vuoden parhaat elokuvat 2008

1. Menetetty maa
2. There Will Be Blood
3. Juno
4. Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta
5. Wall-E
6. Happy-Go-Lucky
7. John Rambo
8. Erämaan armoille
9. Taxidermia
10. Lust, Caution
11. Yön ritari
12. Vicky Christina Barcelona
13. Ystävät hämärän jälkeen
14. Baader Meinhof Komplex
15. The Visitor

Vuoden huonoimmat elokuvat 2008

1. Sex And The City – Sinkkuelämää
2. Jumper
3. Doomsday
4. Dark Floors
5. Kummeli – alivuokralainen

 

Kimmo Ahonen
Paras: Menetetty Maa
Kaikki vuoden parhaat elokuvat kuvaavat tavalla tai toisella Yhdysvaltain länttä, sen myyttejä ja todellisuutta. Ne osoittavat Hollywood-elokuvan kriittisen potentiaalin.

Maria Bregenhøj
Paras: Happy-Go-Lucky
Erilainen elokuva, jossa perinteisen juonen sijaan keskitytään arkipäivän kuvaukseen ja tunteiden välittämiseen. Perusvireeltään iloinen ja positiivisuutta kupliva leffa tuo piristystä harmaaseen arkeen jo räiskyvien väriensäkin kautta.
Huonoin: Rakastunut bestman
Lattea ja ennalta arvattava tusinatehtaan tuote, joka kyllä hymähdyttää muutaman kerran, muttei jätä yhtään kestävämpää muistijälkeä.

Nina Gimishanov
Paras: Once
Hyväntuulinen ja aito pieni leffa, joka on helppo unohtaa, mutta kun kuuntelee soundtrackia, sama fiilis palaa ja tekee mieli laulaa ja itkeä mukana.
Huonoin: Kuningattaren sisar
Oikein tulee vihaiseksi kun suurella rahalla puvustetaan, lavastetaan ja luodaan näyttävät historialliset puitteet ja sitten tärvellään koko komeus ala-arvoisella dramaturgialla, pökkelöivällä näyttelijäntyöllä ja tunkkaisella kuvauksella.

Manu Haapalainen
Paras: Rachel Getting Married
Ihmiskuvaltaan poikkeuksellisen kypsä elokuva on Jonathan Demmen upea paluu ruotuun ja käsikirjoittaja Jenny "Sidneyn tytär" Lumetin läpimurto. Pieni, hellyttävä filmi isoista asioista.
Huonoin: Doomsday
On vaikea sanoa, ovatko tämän tekijät nyt sitten katsoneet sitä Tarantinoa ja Mad Maxia liikaa vai liian vähän. Tyylitajun täydellinen puuttuminen ja komediallinen toimintaleffa on yhdistelmistä hirvittävin.

Outi Hakola
Paras: Happy-Go-Lucky
Samanaikaisesti pirteän viehättävä että viiltävä kuvaus nuoren naisen elämästä.
Huonoin: Jumper

Kimmo Hämäläinen
Paras: John Rambo
Äärimmilleen viety, loistavasti rytmitetty lajityyppinsä edustaja. Ei kun punnertamaan!
Huonoin: The Happening
Ohjaaja M.Night Shyalamanin on aika vaihtaa tyylilajia, hän on tehnyt kaiken tämän jo monesti aiemmin.

Jokke Ihalainen
Paras: Taxidermia
Ennen näkemätöntä ja kokematonta elokuvaa. Yllättävää ja oivaltavaa. Brutaaliudessaan hauskinta mitä olen vuosikausiin nähnyt. Unkarilainen veren- ja elämänmakuinen filmigulassi, kaikilla mausteilla.
Huonoin: Jumper
Puupökkelö Hayden Christensen hyppäsi suoraan paskalistan ykköseksi. Ylittämätöntä roskaa kaikilla osa-alueiltaan. Elokuva, josta ei enää muuta muista kuin sen, että se oli tuskallisen piinaavan huono.

Niko Jekkonen
Paras: Happy-Go-Lucky
Mike Leighin ihastuttavan arkinen ja pirteä, omalla erityislaatuisella rytmillään etenevä elokuva lumoaa elämänmyönteisellä asenteellaan. Vuoden muut vaikuttavat ensi-illat edustivatkin sitten lähes poikkeuksetta hieman synkempää osastoa.
Huonoin: Be Kind Rewind
Michel Gondryn teennäisen komedian käsikirjoitus on kuin puolihuolimattomasti kasaan läiskitty röykkiö erilaisten palapelien osia, joista vain muutama jaksaa naurattaa.

Emmi Koivumäki
Paras: Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta
Häikäisevän kaunis elokuva, joka ei jää vain historian kuvaukseksi, vaan tuo tarinan nykypäivään teemojensa avulla.
Huonoin: Ironman
Elokuva ei pääse missään vaiheessa käyntiin ja dialogikin viittaa vain tulevaan jatko-osaan. Katsojan älykkyyden aliarvioinnin lisäksi Ironman vaikuttaa vain täydelliseltä propagandaelokuvalta.

Jussi Lahtonen
Paras: John Rambo
Turboahdetun ytimekäs toimintaelokuva, jossa on ymmärretty täydellisesti, että elokuvallisuus perustuu kuvallisuuteen, ei dialogiin. Asioita tai tunteita ei tarvitse jauhaa loputtomiin lattekahvin ääressä, kun tunteet voi näyttää pienin silmäkulman värähdyksin – ja räjäyttää asiat kaiken tuhannen päreiksi niin että ihmisliha itkee ja konekivääri karkeloi.
Huonoin: Cloverfield
Teos on kenties viraalimarkkinoinnin mestarinäyte, mutta elokuvallisesti onnettoman kliseinen kotivideoräpellys, joka saa ihmettelemään mihin kaikki käytetyt dollarit hupenivat. Ilmeisesti
luotaantyöntävien juppiaikuisten paperinmakuisien "ongelmien" kehnoon käsikirjoittamiseen, sillä itse hirviö näyttää ala-asteen kuvistunnilla kyhätyltä.

Raisa Laukkanen
Paras: Ystävät hämärän jälkeen

Sanna Olkkonen
Paras: There Will Be Blood
Täydellistä elokuvaa 50-luvun Hollywoodin tapaan, kaikki osat kohdallaan
Huonoin: Sex and the City – Sinkkuelämää
Ylipitkä muotinäytös.

Toni Puurtinen
Paras: Wall-E
Heikon elokuvavuoden ilahduttaja. Yksinkertaisista aineksista kasattu tarina toimii hyvin, vaikka loppupuolella elokuva ajautuukin hieman perinteisemmille urille.
Huonoin: Kummeli – alivuokralainen
Ryhmän huumori on jämähtänyt 80- ja 90-lukujen stereotyyppisiin homovitseihin. Käsittämättömän ala-arvoinen elokuva, mutta yleisö saa sitä mitä se itse tilaa.

Lasse Rintakumpu
Paras: There Will Be Blood
Raadollinen, särmikäs eepos, jonka kärki on uskottavissa, ristiriitaisissa ja näyttelijöidensä upeasti tulkitsemissa henkilöhahmoissa
Huonoin: Sex and the City – Sinkkuelämää
145 minuuttia.

Janne Rosenqvist
Paras: Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta
Kuin varkain takavasemmalta tullut hypnoottinen western, joka todella kovassa ja raskaassa sarjassa tarjoaa yhden lajinsa parhaimman antisankaruuden kuvauksen.
Huonoin: Sex and the City – Sinkkuelämää
The horror... The horror...

Juha Rosenqvist
Paras: Wall-E
Ensimmäinen pitkä tietokoneanimaatio, joka yltää Disneyn yli 60 vuoden takaisten animaatioklassikoiden rinnalle.
Huonoin: Speed Racer
Pohjanoteeraus Wachowskin veljeksiltä.

Samu Valleala
Paras: Menetetty maa
Coen-veljesten poikkeama totutusta tyylistä tuotti väkevimmän romaanisovituksen pitkään aikaan. Tämä jäi takaraivoon.
Huonoin: Sex and the City – Sinkkuelämää
Ylipitkälle tv-sarjan vesitetylle jatkojaksolle toistuvine sisäänupotettuine mainoskatkoineen ei olisi mitään sijaa täydellisessä elokuvamaailmassa.

Päivi Valotie
Paras: Taxidermia
Erottuu ja jää mieleen pidemmäksikin aikaa vuoden 2008 varsin tasapaksusta tarjonnasta.
Huonoin: Mitäs me spartalaiset