Robin Wood Suomessa

Helsingissä 19-21. marraskuuta järjestettyä Hitchcock Forever -tapahtumaa ei pahemmin noteerattu suomalaisissa tiedotusvälineissä. Syytä olisi ollut, olihan paikalla kaksi erittäin tunnettua ja elokuvakirjoittamista uudistanutta kriitikkoa, kanadalainen auteur-kritiikkiä kehittänyt Robin Wood ja ranskalainen Cahiers du Cinéma -veteraani Jean Douchet. Peter von Baghin joviaaliin tapaansa isännöimä tilaisuus koostui Hitchcockin elokuvien katselemisesta, Woodin ja Douchetin alustuksista sekä yleisestä keskustelusta. Tapahtuma osoitti taas kerran todeksi sen, että oikea paikka katsoa elokuva on elokuvateatterissa. Hitchcockin teosten elokuvallinen nerous paljastuu viimeistään valkokankaalla. Juuri siksi tällaisia tilaisuuksia tarvitaan lisää!

Tyylikkäästi harmaantunut Robin Wood (s. 1931) on anglosaksisen elokuvamaailman tunnetuimpia kriitikoita, jonka teoksista on suomennettu ainakin Howard Hawksia käsittelevä teos sekä modernia Hollywood-elokuvaa syväluotaava Hollywood Vietnamista Reaganiin. Jälkimmäisen teoksen veitsenterävä ideologia-analyysi on varmasta vaikuttanut moneen suomalaiseenkin elokuvakirjoittajaan. Woodin tapa lähilukea elokuvia ja purkaa niiden syvempiä merkitystasoja edusti omana aikanaan uutta lähestymistapaa elokuvatutkimuksessa.

Toisin kuin lacanilaisesta psykoanalyysistä innostuneiden kollegojen, Woodin tekstit olivat selkeitä ja ymmärrettäviä: hän ei kätkenyt näkemyksiään teoreettisten diskurssien varjoihin. Woodille elokuvat eivät myöskään edelleenkään ole vain purkamista odottavia merkkijonoja, vaan taideteoksia, eli siinä mielessä hän on esteetikko, jolla on vahva henkilökohtainen suhde elokuvaan. Woodin avoin homoseksuaalisuus ja marxilaisuus tekevät hänestä helpon maalitaulun, mutta eri näkökulmaa edustavienkin on ihailtava hänen analyyttistä terävyyttään ja - mikä tärkeintä - hänen tekstistään välittyvää lämpöä ja rakkautta elokuvia kohtaan.

Pitkä rakkaus Hitchcockiin

Woodin rakkaus Hitchcockiin juontaa juurensa jo 1960-luvulle, jolloin hänen vaikutusvaltainen Hitchcock-kirjansa ilmestyi. Kuten monelle muullekin elokuvatutkijalle, myös Woodille Hitchcockin elokuvat kätkettyine intohimoineen ovat olleet lähes ehtymätön runsaudensarvi. Woodin omia suurimpia suosikkeja ovat Vertigo, Notorius ja Takaikkuna sekä - ehkä hieman yllättäen - Marnie.

Hitchcockin monien elokuvien aikalaisvastaanotto oli paljon penseämpi kuin nykyään ajatellaan. Esimerkiksi palvottu Vertigo sai ristiriitaisen vastaanoton, pidettiinhän sitä suorastaan vaikeana taide-elokuvana. Woodkin myöntää, että nähtyään Vertigon ensimmäisen kerran hän oli pettynyt elokuvan loppuratkaisuun ja "lumouksen katoamiseen". Vasta myöhemmin sen näkökulmavaihdosten merkitys avautui hänelle. Monet pitivät myös Psykoa brutaalina elokuvana, joka tulkittiin joko vitsiksi tai epäonnistumiseksi. Hitchcockin katsottiin menneen liian pitkälle yrittäessään shokeerata uuden sukupolven katsojia.

Marnie oli tosiaan Woodin suosikkielokuvia. Tämä omana aikansa ja myöhemminkin välityöksi tai suoranaiseksi epäonnistumiseksi luonnehdittu teos on hänen mukaansa Hitchcockin tuotannon avainelokuvia. Sitä on pidetty pinnallisen psykologisoivana ja teknisesti epäonnistuneena teoksena, jonka kuvauksissa ohjaaja kiusasi Tippi Hedreniä. Toisaalta monet suuret elokuvaohjaajat ovat olleet näyttelijöiden piirissä vihattuja, esimerkkinä vaikkapa Fritz Lang, jonka rinnalla vanhan Hitchcockin pakkomielteet tuntuvat varsin kesyiltä. Wood korostaa Marnien olevan syvästi väärinymmärretty, psykologisesti tarkkanäköinen ja rikas teos, jonka tekniset puutteet ovat osa elokuvallista ilmaisua. Hitchcockin taide kun oli korostetun epätodellista, keinotekoista eikä perinteinen realismi ollut hänen tavoitteensa. Marnie on myös ainoa Hichcock-elokuva, jota katsoessaan Wood sanoo itkevänsä.

Feministinen elokuvatutkimus on usein leimannut Hitchcockin voyeristiseksi naisvihaajaksi, jonka elokuvissa naisia alistetaan, hallitaan ja kohdellaan väkivaltaisesti. Laura Mulveyn käänteentekevä artikkeli Visual Pleasure and Narrative Cinema (1976) oli erityisen vaikutusvaltainen Hitchcockin naiskuvan mustamaalaamisessa. Wood tunnustaa Mulveyn näkemysten arvon, mutta sanoutuu irti niiden kapea-alaisuudesta. Esimerkiksi hän ottaa Notoriuksen, jota on tulkittu malliesimerkiksi naisen alistamisesta miehisen katseen kohteeksi, katsojan identifioimisesta miehen näkökulmaan. Wood kuitenkin toteaa, että Gary Grantin hahmo on elokuvassa hyvin ristiriitainen ja osin vastenmielinenkin, ja siksi identifikaatio tapahtuu sittenkin enemmän Ingrid Bergmanin kuin Grantin kautta. Hitchcockin elokuvat ovatkin sen verran kompleksisia, etteivät yksinkertaistavat tulkintakaavat pysty tyydyttävästi tavoittamaan niiden monitasoisuutta.

1990-luvun elokuvat

Mitkä ovat sitten Woodin suosikkeja 1990-luvun elokuvantekijöistä? Amerikkalaisen elokuvan suuri tuntija kääntää nyt katseensa Aasiaan, erityisesti Taiwaniin, jossa hänen mukaansa on tehty viime vuosien mielenkiintoisinta elokuvaa. Tilaisuuden jälkeen jututan hetken Woodia, ja puhe kääntyy nykyiseen Hollywood-elokuvaan. Mitä mieltä Wood on The Blair Witch Projectista? Muistuttaahan se monella tapaa The Texas Chain Saw Massacrea, elokuvaa, jonka nimenomaan Woodin analyysi nosti parrasvaloihin.

- "Blair Witch Projectin idea on upea. Se oli pitkästä aikaa sellainen elokuva, josta näin painajaisia. Mitään elokuvallisen osaamisen todisteita en elokuvassa kuitenkaan nähnyt, joten on kiinnostavaa seurata, mitä sen tekijät mahtavat tehdä seuraavaksi."

Mitä mieltä Wood on sitten David Fincherin Seitsemästä, omasta suosikistani viime vuosien Hollywood-elokuvien joukossa?

- "Pidin siitä erittäin paljon, erityisesti sen sisältämästä voimakkaasta vieraantuneisuuden tunteesta. Fight Club sen sijaan oli minulle pettymys."

Kuinka hyvin kanadalaiskriitikko sitten tuntee suomalaista elokuvaa?

- "Ainoat suomalaiselokuvat, joita näin suoralta kädeltä muistan nähneeni, ovat kaksi Aki Kaurismäen elokuvaa, Hamlet liikemaailmassa ja Leningrad Cowboys GoAmerica. En pitänyt kummastakaan, itse asiassa ne olivat aika hirveitä. Tiedän kuitenkin Kaurismäen maineen ja siksi haluaisinkin nähdä lisää hänen elokuviaan."