Steve Buscemi on näätämäisellä olemuksellaan tuonut väriä moneen elokuvaan. Takuuvarmasti. Ruma mutta persoonallisen näköinen ja vetovoimaista vintiömäisyyttä hehkuva näyttelijä kokeili muutama vuosi sitten kykyjään myös näyttelijäohjaajana. Kuitenkin laihoin tuloksin. Olen itse aina pitänyt Buscemista, mutta Trees Loungesta tuli lähinnä vain vaivautuneeksi. Se on pikkumukava enemmän tai vähemmän vettä väkevämmällä kostutettu ihmissuhdekomedia, joka ei koskaan yllä hyvän näyttelijäkaartinsa suoritusta pitemmälle. Buscemi on itsekin ollut viinamäen miehiä, muttei ole saanut sisällöllistä ryhtiä puisevaan ja jonninjoutavaan tarinaansa - ei ohjaajana, näyttelijänä eikä käsikirjoittajana. Elokuvahistorian hyviin debyytteihin välinpitämättömän väkinäinen, sekä koomisia että traagisia elementtejä kummallisesti väistelevä Trees Lounge ei koskaan tule kuulumaan.

Buscemi näyttelee Tommya, joka on potkut saanut mekaanikko ja jonka vaimo on uusissa naimisissa Tommyn entisen esimiehen kanssa. Ei siis pyyhi jäpikällä hyvin ja aika kuluu kapakissa notkumiseen, suun pieksemiseen ja kanssakännääjien hermojen rassaamiseen. Tommyn hahmossa Buscemin narsismi paistaa liian näkyvästi läpi, jotta hänen surkuhupaisan säälittävä surkeutensa jaksaisi herättää hymyn virettäkään. Ja onko se lopulta niin briljantti idea tehdä elokuva eltaantuneista naamoista virumassa kuppaisen baaritiskin äärellä. Kyllä tarina olisi vaatinut paljon räväkämmät lähtökohdat, jotta onnistumisesta olisi voitu edes haaveilla.

Potkua tarinaan ei tuo edes se, kun Tommy ryhtyy vikittelemään 16-vuotiasta sukulaistyttöä jäätelöautonkuskina. Sitten tapahtuu tietenkin niin sanottu humalassapäiten tehty luikautus ja soppa on valmis, mutta nopeasti sekin kuivuu kokoon vailla kunnon tilanteilla rakentelua. Kyllä Trees Lounge olisi kipeästi kaivannut jotain porvarillisia elämänarvoja enemmän ravisuttavaa meininkiä, kun alkoholistikuvauksenakin elokuva liikkuu aivan liian miedoissa vesissä. Pelkät näyttelijät eivät ilman juonta tai mitään järkevää sanottavaa pysty muuta tekemään kuin naamaansa happamena vääntämään juopon jorinoita teeskennellen. Tyhjänpäiväinen elokuva tyhjäpäisistä ihmisistä.

* *
Arvostelukäytännöt