The Island valkokangas

Michael Bay ei ole pienimuotoisten elokuvien ohjaaja. Muun muassa Armageddonista ja Bad Boys -elokuvista tutuksi tullut ohjaaja pitää räjähdyksistä, aseista, takaa-ajoista ja kaikesta miehiseen toimintaan liittyvästä. Samoihin asioihin liitetään myös megatuottaja Jerry Bruckheimer. Bayta pidetäänkin hänen hoviohjaajanaan. Mikä elokuvissa sitten on ollut Bayn omaa ja mikä tuottajan määräämää? The Island, Bayn ensimmäinen ilman Bruckheimeriä ohjaama elokuva, antaa siihen vastauksen: kurinpalautusta ei ole luultavasti tarvinnut antaa, koska kaikki tutut Bay-elementit ovat tässä sooloyrityksessä yhä tallella. Uutena asiana on älykkyyteen ja ajatusten herättämiseen pyrkivä käsikirjoitus.

Saari on ainoa saastumaton paikka lähitulevaisuuden Maassa. Globaalista katastrofista selviytyneet asuvat eristetyissä ja steriileissä pilvenpiirtäjissä. Päivät kuluvat rutiinien parissa. Onnekkaat lottovoittajat pääsevät muuttamaan Saarelle. Lincoln 6E (Ewan McGregor) alkaa kuitenkin kyseenalaistaa ympäristöään. Kun hänen ystävänsä Jordan 2D (Scarlett Johansson) voittaa lotossa, saa Lincoln samaan aikaan selville karmean totuuden Saaresta ja heistä itsestään.

Tähän pisteeseen asti elokuva etenee verkkaisesti ja heittää ilmoille kysymyksiä ihmisyyden olemuksesta ja kloonauksesta. Teemat on helppo palauttaa tämän päivän kantasolututkimukseen. Tutkimuksissa kloonatuista alkioista yritetään saada erikoistumattomia soluja, joita voitaisiin istuttaa esimerkiksi Parkinsonin taudissa tuhoutuneen solukon tilalle. Tulevaisuudessa varaosaelinten kasvattaminen on ehkä mahdollista, ja asiaan luonnollisesti liittyy monenlaista moraalista ja eettistä pohdintaa. Äärimmilleen viety kloonaus jää The Islandin puitteissa kuitenkin pintapuoliseksi pohdinnaksi, koska loppupuolisko elokuvasta on omistettu Bayn omimmalle alueelle.

Toimintaosuuksista sinänsä ei ole valitettavaa. Ne ovat mahtipontisia, selkeitä ja näyttäviä. Rekan päältä tiputellaan metrin korkuisia pyöriä akseleineen takana tulevien autojen päälle. Myös tuttu machohuumori pilkistää esiin silloin tällöin. Massiivisessa junttitoiminnan ylistyksessä Armageddonissa nämä elementit toimivat, koska koko elokuva oli pilke silmäkulmassa tehty. The Islandin vakavamieliseen alkuun nämä elementit eivät valitettavasti sovi kovinkaan hyvin. Kiireetön tahti unohtuu ja alussa kehitellyt teemat lanataan pois toimintaa hidastamasta.

The Islandin syvempi puoli jääkin vajavaiseksi. Ihmisyyden olemusta on pohdittu iät ja ajat ja elokuvankin puitteissa asiaa on käsitelty monesti. The Island tuntuukin olevan koostettu monen elokuvan osasesta. Pako tulevaisuudesta, Maailma vuonna 2022 ja THX-1138 tulevat helposti mieleen. Vaikkapa Blade Runnerin rinnalla The Island joutuu häpeämään. Se on pelkkä klooni vailla omaa identiteettiä. Jos alun tematiikkaa olisi viety pitemmälle, olisi lopputulos voinut olla kovan luokan scifiä.

Nyt The Island on valitettava väliinputoaja. Se on joko potentiaalia omaava scifielokuva, joka on pilattu aivottomalla toiminnalla tai munakas toimintaelokuva, joka on pilattu turhalla lässytyksellä.