Boardwalk Empire: The Complete Fourth Season kotikatsomo

Vuonna 2010 ensi-iltansa saanut gangsterieepos Boardwalk Empire on edennyt jo neljänteen ja samalla toiseksi viimeiseen tuotantokauteensa. Kausi käsittää 12 täyttä jaksoa sekä sarjan hahmojen taustoja kartoittavaa lisämateriaalia. Viides ja näillä näkymin viimeinen kausi saa ensi-iltansa syyskuussa 2014.

Mikään ei ole tietenkään täysin kirkossa kuulutettua viihdemaailmassa, ja jos Boardwalk Empire osoittautuu sarjaksi, joka kannattelee HBO-kanavaa ja luo jatkuvuutta, ei kultamunia munivaa hanhea varmastikaan lopullisesti teurasteta. Tason kannalta olisi kuitenkin suotavaa saatella gangsterit mahdollisimman aikaiseen lepoon, ennen kuin jokaisen loppuun asti lypsetyn suosikkisarjan kohtalo odottaa.

Sarjassa eletään nyt vuotta 1924, ja päähenkilö Enoch Nucky" Thompson (Steve Buscemi) tekee rauhantarjouksen Joe Masserialle saatuaan siipeensä Gyp Rosettin kanssa käydyssä valtataistelussa. Uusia bisnesmahdollisuuksia näyttäisi tarjoutuvan Floridan suunnalla. Atlantic Cityn kuvioita saapuu hämmentämään mystinen tohtori Valentin Narcisse (Jeffrey Wright), jonka motiiveja voi vain arvailla. Chalky White (Michael K. Williams) joutuu kryptisen tohtorin kanssa napit vastakkain. Nousukasmainen ja takakireä J. Edgar Hoover (Eric Ladin) pääsee FBI:n johtoasemaan, ja kuten historiasta tiedetään, aikoo myös pysyä vallankahvassa gangsterien ja vallanpitäjien kiusaksi aina hamaan loppuun saakka.

HBO:n laatusarja on ylistetyn Sopranosin käsikirjoittajan Terence Winterin luomus. Winterin ja tämän aisaparin Nelson Johnsonin apuna on ollut parisenkymmentä muuta kirjoittajaa, muun muassa kirjailija Dennis Lehane, jonka kirjoista monet on adaptoitu heti tuoreeltaan valkokankaalle. Shutter Islandin (Suljettu saari, 2010) ohjasi Martin Scorsese, joka on yksi Boardwalk Empiren tuottajista joka paikkaan ehtivän Mark Wahlbergin ohella. Sarjalla on ollut ohjaajia tähän mennessä jo 13 laadun siitä tippaakaan kärsimättä tai huojumatta. Scorsese ohjasi omakätisesti sarjan aloitusjakson, jotta näkyvyys olisi taattu.

Lienee ollut myös vanhan rokkidiggari Scorsesen idea laittaa 1920-lukua kuvaavan sarjan tunnusmusiikiksi anakronistisesti Donovanin Season of the Witch vuodelta 1966. Moderni sähkökitarasoundi luo joka tapauksessa hienon ristiriidan ja särön epookin kuvaukseen jo ennen kuin itse sarja pyörähtää käyntiin muistuttaen, että kyse on oman aikamme tulkinnasta kieltolain Amerikasta. Modernin Amerikan vitsauksena pidetty huumeiden väärinkäyttö on näkyvästi esillä sarjassa, joten yhteneväisyydet ja vertailukohdat menneen maailman ja tämän päivän välillä on helppo nähdä. Sarjaa ei kuitenkaan kannata lähteä tulkitsemaan pelkkänä 1920-luvulle sijoitettuna allegoriana nykyisyydestä.

Boardwalk Empiressä ei pyritä sataprosenttiseen historialliseen täsmällisyyteen tapahtumien osalta, vaikka monet sen kuvaamista henkilöistä ovatkin oikeasti olleet olemassa. Al Caponen poika kuuroutuu sarjassa parivuotiaana, oikeasti seitsemänvuotiaana, mutta kuten sarjan tekijätkin huomauttavat, kyseessä on fiktio. Oikeanlaisen atmosfäärin luomiseksi on kuitenkin nähty suunnattomasti vaivaa, ja epookin kuvauksessa mennään todella pitkän kaavan mukaan. Sarjan jokaisesta osasesta huokuu ammattitaidon ja suuren rahan symbioosi. Laadun takaa jo tekijäkaartin kokemus ja kunnianhimo.

Boardwalk Empiren henkilögalleriassa on tapahtunut jokaisella tuotantokaudella muutoksia, ja niin nytkin. Eräs sarjan oudoimmista hahmoista on neljännellä kaudella esiteltävä tohtori Narcisse, jonka ambivalentista olemuksesta kertoo motto Truth is what those in power wish it to be." Lause kuvaa hyvin koko sarjan henkeä, sillä sarjan maailmassa ei ole yksinkertaisia totuuksia tai selkeää jakoa hyvään tai pahaan, on vain ihmisiä, jotka yrittävät saavuttaa amerikkalaisen unelman tai pysyä hengissä perin korruptoituneessa ja väkivaltaisessa yhteiskunnassa, joka natisee liitoksistaan kieltolain kohotettua roistot kuninkaiksi.

Suurin osa sarjan hahmoista on kuvattu ristiriitaisina persoonina, jotka käyttävät kieltolain suomaa tilaisuutta hyväkseen. Stephen Grahamin vimmaisesti tulkitsema Al Capone on perinteisempi, hampaat irvessä porskuttava hullu koira, mutta jopa hän kykenee ilmaisemaan inhimillisiä tunteita. Sarjan henkeä kuvaa hyvin se, että poliisit ja varsinkin FBI:n agentit tuntuvat välillä olevan kaikkein pahiten vinoutuneita.

Boardwalk Empire ei sinällään tuo mitään uutta television kerrontatapoihin, kun seksin melko suorasukaista näyttämistä ei voi pitää enää virkistävänä ja innovatiivisena uudistuksena. Mikäli muuten seksistä haluttaisiin tehdä oikeasti luonnollinen osa television tai elokuvan kaupallista kuvallista kerrontaa, olisi melko luontevaa siirtyä näyttämään seksiaktiin usein olennaisena osana kuuluva miehen erektoitunut sukupuolielin siinä missä muutkin vartalon ulokkeet. Boardwalk Empiressa tanassa on kuitenkin vain perinteinen tuliase.

Sinänsä melko perinteinen tapa kertoa ja kuljettaa tarinaa ei ole sarjalle miinus vaan jopa virkistävää vaihtelua kaikkien Twin Peaksin haamua metsästävien sarjauutuuksien rinnalla. Boardwalk Empiren suosio perustuukin pitkälti siihen, että sen henkilöhahmot ovat kiinnostavia, ja että se on niin pirun hyvin tehty.