Final Fantasy - The Spirits Within valkokangas

Tämän viikon ensi-ilta Final Fantasy - The Spirits Within ei ole ensimmäinen kokonaan tietokoneilla tehty elokuva, mutta ensimmäinen, jossa hahmot on koetettu luoda mahdollisimman inhimillisiksi mielen tunnekirjoineen kaikkineen. Elokuvan juoni on siis sivuseikka. Nyt kokeillaan, josko tietokoneesta olisi jättipalkkoja nostavien oikuttelevien näyttelijöiden korvaajaksi.

Lopputulos on realistisuudessaan vähintäänkin tyydyttävä. Kaikkinainen animaatioille aiemmin ominainen liikkeiden sykäyksenomaisuus puuttuu tyystin ja neljän vuoden ajan Havaijilla japanilais-amerikkalaisena yhteistyönä luodut hahmot rakastuvat ja surevat… samalla, kun taistelevat pahoja avaruusmömmöjä vastaan.

Tapahtuvat sijoittuvat maapallolle vuoteen 2065, jossa maahan saapuneet "aaveet" ovat tappaneet miltei koko asujaimiston. Nuori naistohtori Aki Ross (äänenään Joy Luck Clubista tuttu Ming-Na), uskoo uniensa perusteella löytävänsä pelastuksen elollisissa olioissa lepäävien kahdeksan hengen avulla. Ihmiskunnan hallitus sen sijaan haluaa vain posauttaa aaveet taivaan tuuliin kertaiskulla. Juoni on siis kuin tietokonepelistä, yksioikoinen ja puuduttava, ja se perustuukin ohjaaja Hironobu Sakaguchin omaan peliluomukseen. Parannusta pelimaailmaan verrattuna olisi siis tässä mielessä toivonut, samoin kuin enemmän tunnekirjoa hahmojen kasvoihin. Mielenkiintoista sen sijaan olikin seurata, kuka kuuluisa näyttelijä on lainannut äänensä kullekin hahmolle. Omaksi suosikikseni nousi Donald Sutherlandin Dr. Sid, Rossin mentori, mutta kaikenkarvaisista rooleistaan huolimatta tuskin edes Sutherland on vaatimattomampaa tekstiä rooleissaan lukenut.

Selkeistä puutteistaan huolimatta Final Fantasy omine tietokoneistettuine ja häikäisevine cybertaustoineen on kuitenkin amerikkalaisen elokuvan nykypäivää. Ehkä juuri tässä piileekin elokuvan todellinen arvo: kehittää ja monipuolistaa visuaalisesti sitä ympäristöä, jossa näyttelijät vastaisuudessa työtään tekevät, olkoonkin, että nämä joutuisivat yhä enemmän tekemään työtään pelkän valkoisen kankaan edessä. Final Fantasy ei kuitenkaan ole näkemän perusteella todellinen uhka oikeille näyttelijöille.