Elukkatehdas kotikatsomo

Elukkatehdas perustuu Edward "Eddie" Bunkerin samannimiseen romaaniin. Kovan tien niin kiven sisällä kuin ulkopuolellakin käynyt kirjailija on suoraviivaisen ja kulmikkaan nykyrikosproosan katu-uskottavimpia kynäilijöitä. Aikoinaan FBI:n etsityimpien rikollisten top tenissä keikkuneen Bunkerin kirjoista suorastaan hehkuu, että äijä on oikea kovanaama, joka tietää mistä puhuu. Kirjailijan tyly, ronski ja rosoinen tyyli ei kumartele korulauseille, saati anna armoa lukijalle. Inhimillisyyden pilkahdukset ovat vähässä mutta sitäkin riipaisevammat kyynisen maailmanmenon puristuksessa.

Miten Bunkerin kovien miesten toista maailmaa on onnistuttu kuvaamaan filmille? Ei mitenkään merkittävän hyvin. Steve Buscemin toista ohjaustyötä vaivaa samanlainen "muovisuus" kuin hänen ensimmäistään Trees Loungea (1996). Periaatteessa kelvokasta elokuvaa, josta ei kuitenkaan jää makua, tuntua tai hajua. Nopeasti unohdettavaa siis. Vankilassa tapahtuvana kasvu- ja kaveritarinana Elukkatehdas on Buscemin käsittelyssä jäänyt melko särmättömäksi ja ennalta arvattavan kliseiseksi. Muutamista hyvistä tunnelmapaloista huolimatta elokuva on aikasen tylsä ja tavanomainen vankilakuvaus, joka ei tuo aiheeseen mitään uutta, vaikka näyttelijäkaarti tekeekin parhaansa.

Edward Furlong pärjää hyvin nuorena linnakundina, joka ystävystyy Willem Dafoen takuuhyvyydellä esittämän pitkäaikaisvangin kanssa. Piristävimmät suoritukset tulevat kuitenkin sivuosapuolelta. Uransa pohjamudissa kieriskelevä Mickey Rourke vääntää todella herkullisen ennakkoluulottomasti roolin transsuvankina (!) todistaen, että potentiaalia vielä piisaa. Samoin Tom Arnold hillbillyhomoraiskaajana tekee jotain sellaista, mitä häneltä ei ole tottunut elävissä kuvissa näkemään.

Buscemin ansioksi on laskettava se, että hän ei hekumoi aihepiirillään sillä tavalla, johon monet vankilakuvaukset ovat sortuneet. Juonen joutokäynnistä huolimatta arkinen kiireettömyys on myös perusteltua. Se vie katsojan helpommin kiven sisälle maailmaan, jossa normaalin elämän "säännöt" eivät päde mutta jossa ystävyys, pyyteettömyys, välittäminen ja lähimmäisen rakkaus sinnittelevät kaikesta huolimatta. Ennen kaikkea Elukkatehdas näyttää vangit inhimillisinä, ajattelevina ja tuntevina olentoina, jotka joskus joutuvat tekemään kovia ratkaisuja selvitäkseen hengissä vihamielisyyden ja epäluulon paineessa.