Kohtaamisia kotikatsomo

Robert Altmanin Short Cutsin (1993) ja Paul Thomas Andersonin Magnolian (1999) jälkeen maailmalla on tehty lukuisia mosaiikkimaisen rakenteen omaavia elokuvia, joissa seurataan väljästi yhteen kietoutuvia ihmiskohtaloita. Suomessa tyyli ei ole lyönyt voimallisesti läpi, vaikka sitä varioineet Jarmo Lampelan Joki (2001) ja Aku Louhimiehen Paha maa (2005) lukeutuvat viime vuosikymmenen vaikuttavimpiin kotimaisiin elokuviin. Viimeisimpänä episodirakennetta on uskaltautunut kokeilemaan lyhytelokuvistaan tunnettu Saara Cantell, jonka Kohtaamisia (2009) kertoo eri-ikäisistä naisista erilaisissa elämäntilanteissa.

Elokuvaa on ollut tekemässä monipuolinen naistaiteilijoiden joukko. Ohjaaja-käsikirjoittajan lisäksi elokuvan tuottajat, kuvaaja, leikkaaja ja kaikki keskeiset näyttelijät ovat naisia. Joukossa on konkareita mestarikuvaaja Marita Hällforsista näyttelijälegenda Anneli Sauliin, mutta myös tuoreita kasvoja, kuten Harjunpää ja pahan pappi -elokuvassakin (2010) loistanut Rosa Salomaa.

Tarinoiden kohtaamispaikka on sairaala. Lääkäri-Anun (Johanna af Schulten) avioliitto ei ole parannettavissa, mutta suhde teini-ikäiseen Noora-tyttäreen (Salomaa) on. Anun vastaanotolla käyvä Martta (Sauli) kantaa huolta päihdeongelmaisesta lapsenlapsestaan Emmistä (Jenni Banerjee) ja tämän Elias-pojasta (Tiitus Rantala). Martan naapuri Meri (Meri Nenonen) tyydyttää läheisyydenkaipuunsa ukkomiesten kanssa. Syrjivä työyhteisö saa hoitajat Fardusan (Maryan Guuleed) ja Olgan (Elena Spirina) tukeutumaan toisiinsa.

Jenni Banerjeen roolityöskentely on intensiivisintä, mitä suomalaisessa elokuvassa on hetkeen nähty. Myös Nenonen, Salomaa ja pienemmässä roolissa nähtävä Leena Uotila ovat erinomaisia. Hällforsin lähelle tulevan kameratyöskentelyn lisäksi on kehuttava äänisuunnittelusta vastaavaa Pietari Koskista, joka on loihtinut elokuvaan harvinaisen eheän äänimaailman. Kohtauksesta toiseen siirrytään saumattomasti kirkkaiden ja kohtalonomaisten äänien saattelemana.

Elokuvalla on kuitenkin myös ongelmia, jotka estävät sitä kasvamasta osiensa summaa suuremmaksi. Käsikirjoituksella on kliseiset ja ennalta arvattavat hetkensä, ja osa henkilöhahmoista jää luonnosmaisiksi, mikä ei suinkaan ole välttämätöntä episodielokuvalle. Ripaus rohkeutta ja epäsovinnaisuutta ei olisi ollut tarinankerronnalle pahitteeksi.

Yhdessä elokuvan hienoimmista kohtauksista Fardusa rauhoittaa riehuvan potilaan laulamalla tälle omalla äidinkielellään. Tästä yksittäisestä helmestä huolimatta elokuvan molemmat maahanmuuttajataustaiset hahmot tuntuvat edustavan nimenomaan maahanmuuttajuutta, mikä kaventaa heitä näyttelevien Guuleedin ja Spirinan mahdollisuuksia rakentaa rooleistaan moniulotteisia. Erityisesti Fardusan hahmo on korostetun ristiriidaton, suorastaan enkelimäinen. Tässä kohtaa käsikirjoituksen suvaitsevaisuuskasvatuksen puolelle lipsahtava sävy on kuitenkin helposti anteeksiannettavissa, ovathan maahanmuuttajat vasta murtautumassa suomalaiseen elokuvaan.

Kohtaamisia keräsi Jussi-ehdokkuuksia peräti seitsemässä kategoriassa. Lahjakkaiden naisten tekemä elokuva sai lopulta vain yhden Jussin. Se tuli Sampo Sarkolalle parhaasta miessivuosasta.