Hyvästit Ruusukujalle

Kun reilu vuosi sitten haastattelin Saara Cantellia Onnelin ja Annelin talvi -elokuvan tiimoilta, ohjaaja sanoi näin: "Olisi mukavaa saada trilogia valmiiksi. Kolmas kirja, Onneli, Anneli ja orpolapset, on todella ihana teos. Toivottavasti ehdimme tehdä elokuvan, ennen kuin pääosien näyttelijät kasvavat liian isoiksi".

Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainenNyt Marjatta Kurenniemen kirjoihin pohjaavan elokuvatrilogian päättävä Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen on valmis. Pääosia näyttelevät Aava Merikanto ja Lilja Lehto ovat venähtäneet silmissä, mutta kyllä heidät edelleen Onneliksi ja Anneliksi tunnistaa.

Kurenniemi kirjoitti vielä yhden Onneli ja Anneli -kirjan 1980-luvulla. Neljäs elokuva ei kuitenkaan samoilla lapsinäyttelijöillä ole enää mahdollinen. Saara Cantellia se ei haittaa, sillä hän halusi tehdä nimenomaan trilogian.

Onneli, Anneli ja nukutuskello ilmestyi niin paljon myöhemmin, että se ei ole minulle samalla tavalla rakas kirja kuin kolme ensimmäistä.

Tekstiilikaksosista yksilöiksi

Trilogian aloittanutta Onneli ja Anneli -elokuvaa (2014) kuvattaessa Aava Merikanto ja Lilja Lehto olivat kahdeksanvuotiaita, nyt neljä vuotta vanhempia.

Lilja Lehto, Aava Merikanto, Aarni RämöKirjoissakin Onneli ja Anneli kasvavat. Työskentely oli nyt kolmannella kerralla helpompaa, kun Aava ja Lilja ovat kypsyneet. Tekeminen oli rauhallisempaa. Toki iän myötä itsereflektio lisääntyy, mutta lapsen välittömyys on heissä yhä tallella.

Aikaisemmissa elokuvissa korostettiin päähenkilöiden samankaltaisuutta. Vaikka toinen on tumma ja toinen vaalea, muuten Onneli ja Anneli olivat kuin kaksoset samanlaisine vaatteineen ja kampauksineen. Uusimmassa elokuvassa he alkavat eriytyä omiksi yksilöikseen: vaatteet ovat erilaiset, ja tarpeen vaatiessa asioita tehdään myös erillään.

Yksi elokuvan salaperäisistä muukalaisista on lastenkodista karkaava Pekki (Aarni Rämö), joka majailee Onnelin ja Annelin rantamajassa. Ohjaaja ei tuntenut mitään houkutusta romantiikan virittelyyn, vaikka yksi päähenkilöistä onkin nyt Onnelin ja Annelin ikäinen poika.

Ystävyys on näissä elokuvissa se iso juttu, Cantell painottaa.

Lastenkoti kuin varuskuntatupa

Ankea lastenkoti, jota johtaa kontrollifriikki Minna Pinna (Jenni Kokander), on Onnelin ja Annelin värikkään ja vapaan maailman täydellinen vastakohta. Armeijakuria ylläpitävä Minna Pinna on kuin hardcore-versio P.L. Traversin kirjojen Maija Poppasesta, ilman Poppasen anarkismia ja yllätyksellisyyttä.

Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainenLastenkoti oli kokonaan uusi miljöö ja sen myötä elokuvaan tuli myös uusia henkilöitä. Trilogian elokuvista tämä viimeinen on varmasti jännittävin ja tapahtumarikkain, Cantell arvelee.

Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen tuntuu myös aavistuksen realistisemmalta kuin edeltäjänsä. Lastenelokuvan taianomaisuuden rinnalle on tullut varhaisnuorten elokuville ominaista toiminnallisuutta. Lastenkoti tuo tarinaan tummia sävyjä.

Cantell ei kuitenkaan myönnä, että satumaisuutta olisi ainakaan tietoisesti karsittu.

Ehkä siihen on vain tottunut? Onhan tässäkin maagisia elementtejä, kuten Tingelstiinan ja Tangelstiinan salaperäinen kasvi.

Loviisan kaupungista ohjaajalla on kolmen elokuvan kokemuksella pelkkää hyvää sanottavaa.

Loviisaa tulee ikävä, se on ollut täydellinen kuvauspaikka. Ihmisten avuliaisuus on ollut aivan toisenlaista kuin pääkaupungissa.

Suunnitteilla scifiä

Saara Cantellin työtahti on viime vuosina ollut tiivis. Onneli ja Anneli -elokuvat ovat valmistuneet noin vuoden välein, ja viime syksynä sai ensi-iltansa noitavainoista kertonut epookkidraama Tulen morsian.

Saara CantellOlen kieltämättä aika väsynyt, joululoma meni nukkuessa. Saa nähdä, tuleeko tänä vuonna joku tyhjiö. Haikea olo nyt ainakin. Onneli ja Anneli -elokuvat tehtiin niin tiiviiseen tahtiin, että työryhmästä on tullut kuin perhe. Näitä elokuvia on ollut ihana tehdä.

Lastenelokuvia Saara Cantell saattaa ohjata jatkossakin, "jos tulee hyvä tarina vastaan". Seuraavaksi suunnitteilla on kuitenkin scifi-elokuva, jossa tehosteet on jätetty taka-alalle – nykyisen scifi-trendin mukaisesti. Lisäksi Cantell tekee Boyhood-tyyppistä seurantafiktiota, joka kuvataan seitsemän vuoden aikana.

Se on sisaruksista kertova indie-leffa, joka sijoittuu Suomeen ja Islantiin. Olemme nyt puolivälissä projektia.



Lue myös