Evitan nähtyään luulisi, ettei mikään vähään aikaan hätkäytä. Väärin. Nykyisin paremmin seksiskandaaleistaan kuin elokuvistaan tunnetun Woody Allenin videoensi-iltansa saava elokuva Kaikki sanovat I love you / Everyone Says I Love You saa Evitankin tuntumaan kesyltä kamalta. Sillä siinä sentään musikaalia oli koko elokuva, ja siihen sentään miten kuten tottui. Allenin elokuvan moderni Trappin perhe taas purskahtaa laulamaan ja tanssimaan mitä banaaleimmissa kohdissa pitkin elokuvaa. Katsoja voi vain mielessää rukoilla, että onhan tämä camppia, onhan?

Komedian keskiössä on rikas newyorkilainen perhe. Perheeseen kuuluu äiti Steff (Goldie Hawn) sekä hänen nykyinen aviomiehensa Bob (Alan Alda) ja ex-aviomiehensä Joe (Woody Alllen). Sekä kourallinen lapsia. Kaikkien lemmenasiat menevät sotkuun Joen rakastuttua neuroottiseen kaunottareen (Julia Roberts) ja perheen tyttären (Drew Barrymore) puolipöpiin linnakundiin (Tim Roth). Ja niin edelleen. Tässä ihmissuhteiden verkossa pyristellään, kunnes vanha suola alkaa janottaa itse kutakin. Allenin kepeä komedia ei ala oikein mistään eikä pääty mihinkään - itse asiassa jää kohtuullisen epäselväksi, mikä koko elokuvan tarkoitus tai sanoma oikeastaan on. Kauniita maisemia ja loistavaa miljöötä on tarjolla Manhattanin lisäksi kesäisessä Venetsiassa ja jouluisessa Pariisissa, mutta entä sitten.

Käytä rohkeasti pikakelaus-näppäintä

Näyttelijätyö on kautta linjan hyvää, mutta se ei riitä pelastamaan elokuvaa. Henkilöt jäävät irrallisiksi. He eivät saa kosketusta toisiinsa, eivätkä heidän välisensä suhteet ole kovin uskottavia. Suloinen Drew Barrymore tekee hyvän roolin pidättyvänä, hyvin kasvatettuna tyttönä, joka päättää repäistä edes kerran elämässään. Goldie Hawn puolestaan on luopunut ripsenräpyttelymaneeristaan ja on ihastuttava tyhjäpäisenä hienostorouvana, jolle hyväntekeväisyys on elämänsisältö - kunhan ei tarvitse kohdata todellista elämää. Tim Roth puolestaan revittelee junttina vankikarkurina. Leonissa ihastuttanut Natalie Portman on terävä ja toimelias tyttö, joka järjestää toistenkin asiat mm. salakuuntelun jalon taidon avulla.

Sen sijaan Julia Roberts on elokuvan heikoin linkki. Roberts luottaa liikaa siihen, että suun söpö mutristelu jaksaa viehättää ihmisiä noin kymmenen elokuvankin jälkeen. Ei jaksa. Roberts on liian tietoinen omasta ulkonäöstään ja söpöydestään eikä siksi saa rooliinsa syvyyttä. Robertsin neuroottisuuskaan ei ole syvää ja elämänmakuista vaan kilttiä ja pikkusievää.

Elokuvan voi katsoa auttavasti kelaamalla laulu- (ja muutkin pitkäpiimäiset) kohdat yli. (Siunattu kaukosäädin). Loppukohtauksen leijuntaspektaakkelin mykistävyys ei kuitenkaan katoa sitenkään. Entä mitä voi ajatella käsikirjoittaja-Allenin kirjoittamasta, itseään koskevasta repliikistä, jonka Goldie Hawn joutuu sanomaan: "Kukaan ei saa minua nauramaan niin kuin sinä."

Olen sanaton.

* *
Arvostelukäytännöt